Kyyneleet poskilla

Hiljaisuus

Mietin elämääni vuosi taaksepäin, miten paljon on tapahtunut asioita on ollut iloa, mutta elämä on näyttänyt myös varjopuolensa. Usein varmaan monestakin tuntuu, että miten päästä taas tästäkin eteenpäin sillä elämä ei aina ole niin yksinkertaista ja monet meistä ihmisistä joutuvat kamppailemaan vaikeiden asioiden kanssa. Kaikilla ei ole sitä olkapäätä johon nojata, kun elämä pysäyttää, mistä löytyy tarpeeksi voimaa auttaa läheistä? Mistä löydät sanat millä lohduttaa kun näet läheisesi tuskan? Joskus varmasti tuntuu, että ei löydy voimaa, ei sanoja, mutta muistakaa, että hiljaisuuskin on läsnäoloa.  Aina ei tarvita sanoja ! Riittää, että olet siinä kun sinua tarvitaan. 
Sanonta joka tuntuu "kliseeltä" enempää ei anneta kuin jaksaa kantaa?  Onko se reilua, että nuori ihminen sairastuu vakavasti, tai se, että samaan aikaan toinen ihminen taistelee elämästään putoaako kuiluun vai pääseekö ylös. Meillä kaikilla ihmisillä on omat vaikeutemme ja niiden kanssa pitää jaksaa mennä eteenpäin sillä silloin loppuu omat voimat jos annamme periksi surulle. 
Oman itsensä kanssa jaksaminen auttaa antamaan voimaa juuri sille apua tarvitsevalle läheiselle joka tarvitsee sinua.
-sv-

Muistoja lapsuuden joulusta -60 luvulla

Maaseudulla jossa asuin oli muutama kauppa jotka olivat oikeasti ns. "sekatavarakauppoja" mikä tarkoitti, että lähes kaikkea löytyi ja isäni yleensä tekikin kaikki jouluostoksensa tässä lähikaupassa ja hän oli sitä mieltä, että mitään ei hankita liian aikaisin eli jouluaattona hän kävi aina vasta ostoksilla. Me lapset olimme tietysti kärsimättömiä 
joulun alla ja tietysti kirjoitimme jo

hyvissä ajoin joulupukille ja lista oli pitkä, niin kuin lapsilla on. Hyvin on jäänyt mieleen, että isä toi aina meille lapsille punaisia omenoita laatikollisen ja äiti hääräsi ennen joulua, kaikki piti siivota katosta lattiaan ja tietysti hyllypaperit myös vaihdettiin. Leivottiin yhdessä äidin kanssa jo hyvissä ajoin ennen joulua. Aattona lähdin hakemaan kelkalla "lehmänmaitoa" muistan miten äiti oli antanut maitokannun mukaan ja siihen maatalossa laitettiin lämmintä "lehmänmaitoa". Tämä kaikki on tänä päivänä jo vähän harvinaisempaa, että maalaistalosta haetaan maitoa. Jouluaattona mentiin kirkkoon ja sen jälkeen yleensä oli ruoka. Äiti ja isä oli erittäin tarkkoja, että pöydästä ei koskaan saanut nousta ennen kuin kaikki olivat syöneet. Päivällä jo olimme käyneet  ulkosaunassa jonka isä oli lämmittänyt. Ruoan jälkeen tiskit piti tiskata ja yleensä me tytöt hoidimme sen asian. Sitten menimmekin jo kaikki olohuoneeseen odottelemaan joulupukkia, sillä tulihan se koska me lapset olimme olleet tosi kilttejä. Toivomuslista jonka olimme joulupukille kirjoittaneet ja vieneet ajoissa rappusille hävisi aina heti seuraavana päivänä ja me lapset tiesimme, että tontut ovat käyneet ja vieneet terveiset korvatunturille. Yhtä salaperäisesti kuin kirjeetkin häipyi rappusilta, niin yhtä salaperäisesti häipyi myös isä aina kun joulupukki ilmestyi. Me lapset aloimme avaamaan  niitä muutamia paketteja mitä saimme ja varmasti myös mielessämme mietimme, että olisipa isäkin ollut näkemässä joulupukin. Tohinaa riitti ja saimme valvoa jouluaattona myöhään. Näitä ihania muistoja olen kertonut lapsilleni ja lapsenlapsilleni ja hetki sitten kun puhuin näistä isälleni hän hymyili ja muisti aivan niin kuin äitinikin. 

Jokaisella meillä on varmasti omat joulumuistomme ja tärkeintä ei ole lahjat vaan se hiljaisuus ja rauha ympärillämme. Hiljentykää hyvissä ajoin kiireen keskellä ja kertokaa omia joulutarinoitanne läheisillenne.
-sv-

Kaunista käsintehtyä vuodelta 1951

 

Ihania löytöjä kirpparilta, virkkaus ja neuletyöt v. 1951. Selailin kotona lehteä ja silmiini pisti teksti: Neulokaapa itsellenne jompikumpi näistä somista kerrastoista. Koleina syyspäivinä tulette tarvisemaan niitä. Ajattelin, että ompa kauniit ja persoonalliset, samalla mietein, että ennen vanhaan ei välttämättä kaupoista löytynyt mitään erikoista, niimpä naiset kutoivat itse. Tänäpäivänä kun menet kauppaan löytyy jos jonkin sortin liivejä ja pikkuhousuja erivärisiä ja malleja on varmasti satoja. Hinnat vaihtelevat liikkeittäin, löytyy hintavaa ja halpaa. Kuinka monen tulisi mieleen tänä päivänä ostaa kaupasta langat ja alkaa kutoa juuri tälläisiä? Jos kuitenkin inspiraatio iskee, niin näissä kyseisissä malleissa on käytetty konevillalankaa ja siihen tarvitaan pyöröpuikot, suorat puikot ja kaunista silkkinauhaa sekä kuminauhaa. Molemmissa on tehty paidat ja housut eli mallit koostuu kahdesta osasta. Lehdessä on tarkkaan kerrottu langan kulutus ja ohje on myös selvitetty tarkasti. Pitää oikeasti harkita jospa yrittäisi tälläiset tehdä niin hienot ne on. Jos innostutte, niin laittakaapa TyyliSiskon sähköpostiin tietoa, niin laitan ohjeen tulemaan. Löysin samaisella kerralla useamman vanhan lehden ja varmasti laitan sieltä vielä muutakin mielenkiintoista, mutta nyt pitää taas rientää joululahjojen tekoon, palaillaan taas.                                                                                                                                              Terveisin TyyliSisko                             

       

Hymyiletkö peilikuvallesi ?

Tyyli lähtee juuri sinusta itsestäsi, tärkeitä asioita on muistaa miten kannat itsesi, olet ryhdikäs ja vaate joka on sinun päälläsi on juuri sinun persoonaasi sopiva. Jos joku vaate sopii toiselle, se ei välttämättä sovi sinulle ja toisinpäin. Usein näemme kaupungilla, teattereissa ym paikoissa naisia joilla on aivan liian pienet vaatteet. Hameessa on paljon ryppyjä, älä sorru ostamaan liian pieniä vaatteita, ne eivät hoikenna sinua. Naisen ei kannata tuijottaa liikaa koko numeroita, unohda ne ja ajattele, että se on hyvä sinun päälläsi eikä piukota mistään. Tietysti on tärkeää myös, että kankaan materiaalit ja värit pukevat sinua. Minä eat Pukeutumisneuvoja autan mielelläni juuri näissä asioissa. Varmasti sinulla on jo vahva oma tyylisi, mutta voisimme vielä yhdessä pienin askelin katsoa haluaisitko kenties jotain uutta? Eat Pukeutumisneuvojana katson myös sinun mittasuhteesi. Hyvä on muistaa, että täydellistä naista ei olekaan, meillä kaikilla on meidän virheemme ja harva nainen on tyytyväinen omaan vartaloonsa. Sinun on tärkeää muistaa korostaa itsestäsi niitä parhaita puoliasi ja tuoda juuri niitä esiin. Myös liian iso vaate ei ole kaunis eikä korosta vartaoasi ja tyyliäsi. Isosta vaatteesta voi tulla liian raskas vaikutelma.
Me naiset myös rakastamme pitkiä hiuksiamme ja helposti jäämme siihen, että vuodesta toiseen ne ovat samanlaiset. Asiakkailleni olen korostanut sitä, että pitkät hiukset vanhentaa varsinkin jos ne ovat yli 50 vuotiaalla. Nuorekas leikkaus ja hyvä väri tekee ihmeitä sinussa ja todellakin myös nuorentaa. Tottakai on naisia jotka eivät luovu pitkistä hiuksistaan, mutta kannattaisi silloin pitää niitä kauniisti kiinni, kaunis nuttura on varmasti aina parempi vaihtoehto kuin hiukset olkapäillä. 
Naisen ei kannata myöskään unohtaa silmälaseja jos niitä käyttää. Kannattaa miettiä tarkaan malli ja väri ja myös koko on tärkeä.
Jos haluat vielä ripauksen uskallusta ja rohkeutta, niin autan mielelläni sinua. Tehdään yhdessä matka sinun kanssasi uuteen tyyliisi pienin askelin, ei isoilla harppauksilla, juuri niinkuin sinä haluat. Ehdotan Sinulle asioita, mutta kunnioitan asiakastani ja kuuntelen ja annan aikaa juuri sinulle.
Tyylissä kaikista tärkeämpää on mielestäni, että olet itsesi näköinen, vaate tuntuu kuin se olisi oma ihosi ja todella tärkeää on, että sinulla on hymy huulillasi kun katsot peiliin. Tietysti on hyvä muistaa, että hymy muutenkin antaa sinulle anteeksi sinun mahdollisia ryppyjäsi, sinut muistetaan kun kuljet kaupungilla. Olet rohkea ja oman tiesi kulkija ja näytät  upealta ja hymyile, hymyile! valloitat kaiken ympärilläsi!
Toivon, että tapaamme pian, tehdään yhdessä sinulle, sinun näköisesi tyyli pienin askelin!

Terv. TyyliSisko  045 892 2288

"Rinsessat"

Joskus tuntuu, että ei muista mitään lapsuudestaan, mutta joku lause tai esine saa muisot syntymään. Meillä maaseudulla leikit oli usein tytöillä sellaisia "rinsessa" leikkejä. Lapsuudenystäväni ja isosiskoni kanssa leikittiin aina missikisoja ja minä olin se nuorin porukasta. Halusin aina olla Satu "Öpstring" Isosiskoni ja lapsuudenystäväni nauroivat aina, kun en osannut sitä oikein lausua ja he olivatkin päättäneet keskenään, että vähän kiusaavat minua kun "missileikkimme" alkaa. Innoissamme kävimme aina äidin vaatekaapilla, sieltä löysimme kauniita leninkejä ja korkokenkiä ja peruukkeja äidiltä löytyi myös. Ideana leikissä oli se, että vuoronperään aina tultiin alas rappusia ja yksi vuorollaan selosti rappusten alhaalla. Isosiskoni ja lapsuudenystäväni selostivat aina omille valinnoilleen, että heillä oli päällä silkkiä ja samettia, kauneinta mitä löytyi, korut olivat timantteja ja korkokengät suoraan pariisista. Sitten tuli minun vuoroni ja minulla oli aina "pässinpuskemaa" tai karkeaa "flanellia" , joskus olin tullut suoraan "navetasta" lypsyvaatteineni. Silloin tietysti minulta tuntui kurjalta, kun omasta mielestäni olin pukeutunut kauniisti, mutta muistot kultaa haavat ja nyt yhdessä nauramme koko asialle.
-sv-

Uuden oppimisen ihmeitä

En tiedä mikä ihmeen vimma on nyt iskenyt minuun, kun selailee vanhoja lehtiä ja tyylejä. Ehkä se johtuu siitä, että käsityön arvo on noussut vanhemmiten. Itse en ole ollut kova tekemään käsitöitä, mutta muistan kyllä miten äiti aina kotona jotakin neuloi meille lapsille. Nyt kun itsellekin on tullut tota ikää, niin kas kummaa, sitä haluaa oppia koko ajan uutta ja tehdä omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen pieniä yllätyksiä. Sitä haastaa itsensä, ennen jos jotakin ei oppinut, niin sitä ei ollut kärsivällisyyttä vaan se käsityö jäi tekemättä. Ikä tuo viisautta ja kärsivällisyyttä. 
Tässä taannoin opettelin yhtä virkkausmallia ja siinä  ei ollut mallipiirrosta, niin voin kyllä rehellisesti sanoa, että riistettyä tuli monta kertaa, mutta sitkeästi aloin vaan aina uudelleen ja lopulta käytin "maalaisjärkeä" ja onnistuihan se lopultakin. 
Miten pienestä sitä voi olla tyytyväinen, minä osasin ja onnistuin. Meidän pitäisi olla useammin tyytyväisiä itseemme jos opimme uutta tai vaikka vain selviämme jonkun raskaan asian yli. Mukavia ihania syksyisiä iltoja käsitöiden parissa. Nauttikaa niistä ihanista hiljaisista hetkistä, poltelkaa paljon kynttilöitä ja antakaa mielenne levätä kiireittene keskellä. 

-sv-