Tunne

Se tunne kun ymmärrät, että et riitä sellaisena kuin olet. Pelkäät, että sanot ääneen mitä ajattelet. Vierelläsi on ihana ihminen joka on sinulle todella tärkeä, mutta samalla vanhat haavat nostavat päätänsä ja vievät sinut taas niihin "syöväreihin". Elämäsi on tasaista ja turvallista, mutta silti et osaa irroittaa asioista jotka satuttaa. PItäisi kerätä rohkeus ja uskaltaa päästää suustansa juuri ne lauseet kuin haluat. Onko turvallisempaa vain "käpertyä" kultansa kainaloon ja todellakin unohtaa menneet jotka vieläkin satuttaa, antaa mennä ja katsoa vaan eteenpäin. Kulkea suoraa tietä, siirtää kivet jotka osuvat tiellesi, niitähän varmasti meillä on jokaisella. Joskus on parempi kirjoittaa se "synkkä" asia pois vaivaamasta. Pelkästään se, että uskallat tuoda tunteesi jo helpottaa. Meillä monella on varmasti erilaisia tunteita ja varmasti te ajattelette, että taas tota samaa tunne "kuohua, mutta nää on vaan sellasia asioita, että näistä ei koskaan liikaa kirjoita jos se tuo helpotusta niihin vanhoihin asioihin. Olen nyt pitänyt 2 vuotta blogia kirjoitellut tänne omia tuntemuksiani ja olen usein saanutkin yksityisesti sähköpostiviestejä siitä, että joku muukin kamppailee näiden samanlaisten asioiden kanssa ja se rohkaisee kirjoittamaan taas. Ehkä se on niin, että vaikka elämä on tällä hetkellä ihanaa ja rakastettavaa niin onneksi on rinnalla ihminen joka ymmärtää, että välillä vaan pitää päästää kirjoittamaan näitä ikäviäkin "haamuja" taas jälleen pois. Kaiken tämän jälkeen taas voi "käpertyä" siihen kultansa kainaloon, sillä kuka sinua juuri parhaiten ymmärtää ja jaksaa taas käydä läpi sinun kanssasi taas näitä menneisyyden "varjoja" vaikka ne ei kosketa häntä millään tavalla, mutta jo se , että toinen kuuntelee, niin antaa taas voimaa kohdata nämä menneisyyden "haamut" seuraavalla kerralla kirkkaampana. Tämä on sitä rakkautta jota me kaikki ihmiset tarvitsemme.

-sv-

Uudet tuulet

Joskus on hyvä vähän antaa uusille mahdollisuuksille tilaa ja jättää vanhat taa, avata uusi sivu, kääntää lehteä tai miten sen nyt ilmaisisi. Työssä pitää olla motivaatiota ja oma kunnioitus tekemiseensä. Olen saanut nauttia jokaisesta hetkestä pukeutumisneuvojana ja nautin vastakin. Kaikki ihanat "vanhat" ja uudetkin asiakkaat otan innolla vastaan ja yhdessä mietitään mitä pukeutumisessa voisi löytää vaikka uusia "jänniäkin" vaihtoehtoja. Olen nöyrästi kiitollinen siitä, että "vanhatkin" asiakkaani kysyvät aina neuvoa ja usein saankin soittoja, että nähtäisiinkö ja käytäisiinkö vähän taas "shoppailemassa" . Monet uudistavat vaatekaappiansa aina näin syksyisin ja onkin kiva lähteä hakemaan syksyn ihania uusia sävyjä asiakkaalle, mutta tietysti hänen oman värikarttansa perusteella. Silloin kun valmistuin Eat Pukeutumisneuvojaksi 2015 en olisi uskonut kuinka paljon on saanut käyttää omaa luovuuttaan ja miten ihanaa palautetta on saanut, kun olemme löytäneet sinne asiakkaan vaatekaappiin niitä uusia tuulia. Pukeutumisneuvojana haluan myös kehittyä koko ajan ja olla juuri se aikaa antava aivan kuin silloin alussakin. Jokainen asiakas on oma persoonansa ja edelleen haluan mennä hänen "iholleen", mutta kuitenkin varovaisin askelin, juuri niin kuin asiakkaani on valmis vastaan ottamaan ja voihan siinä aina pieniä ehdotuksia tehdä. Olen huomannutkin, että asiakkaani pitävät siitä, että rohkeasti voi ehdottaa uusia "aluevaltauksia" pukeutumisessa niin asusteissa kuin asukokonaisuuksissa. Silloin aikoinaan kun hain kouluun, niin olin kirjoittanut, että jos tulevat asiakkaani peiliin katsoessaan hymyilevät, niin olen onnistunut tulevassa työssäni ja sitä haluan edelleenkin.
Soita sinäkin anlyysien merkeissä p. 045 892 2288.
Terveisin Sisko Vainio

Lämmintä päälle !

Kerrospukeutumista syksyn viileyteen.

Mielen virkeyttä syksyisiin päiviin !

Miten ihanaa on "haistella" syksyn ilmaa, kulkea metsässä ja nähdä ympärillä kaikki sienet ja syksyiset kauniit lehdet. Haluaisin kerätä ne kaikki talteen ja katsella niitä sitten talvipakkasella. Miten kaunis onkaan syksyinen luonto, mutta ruska viipyy vain hetken ja luonto vaihtaa uutta "asua" päälleen. Olen tunnustanutkin monesti olevani kevät ja kesä ihminen, mutta kyllä syksyynkiin mahtuu monta ihanaa hetkeä ennen kuin talvi alkaa hiipiä "nurkkiin" Onneksi talvetkin ovat nykyään jo aina lyhempiä ja lyhempiä, pakkaskaudet eivät kestä pitkään. Nyt kuitenkin nauttikaamme vielä syksyn ihanista päivistä ja talvi on vielä kaukana jossakin odottamassa tuloaan. Monet ottavat syksyllä jo käsityöt esiin ja monen moista uutta ihanaa keksii taas tehdä käsillään ja mitä vanhemmaksi ihminen tulee, niin sitä enemmän arvostaa käden taitoa ja haluaa olla luova ja joskus vähän hullutellakin. Miten tyytyväinen on kun on taas saanut kiireisen kesän jälkeen vaikkapa ensimmäiset lapaset tehtyä koriin ja tutkii langan loppujansa mistä seuraavksi aloittaisi vai ostaisiko jotakin ihanaa uutta lankaa joka on tullut syksyn uusissa väreissä kauppaan. Teettepä mitä tahansa vaikka vaan olette sekin on tärkeää, että antaa itselleen ja läheisilleen aikaa, niin nauttikaa joka hetkestä.
-sv-

Pariisi

Sanotaan, että Pariisi on rakkauden kaupunki. Mitä sitten jos ihminen on täynnä rakkautta, voiko sitä tuntea enemmän? Sitä ei voi sanoin kuvata mitä tunsin. Kaikki oli kuin olisin ollut unessa, mutta kuitenkin halusin herätä todellisuuteen. Ihanaa oli nähdä Pariisin öiset valot, ihanat pienet kuppilat ja putiikit. Näistä kaikista sain voimaa palautua maan pinnalle jatkamaan muistoissa tätä matkaa. Rakkaus ei haihtunut minnekään vaan sitä tuli kaksinverroin lisää. Älkää siis ihmetelkö jos näette jossain vaaleanpunaisen rakkauden viivan. Se on unelmieni viiva joka kulkee aina siellä missä minäkin.
-sv-

"Tyhjä syli"

Elämässä tulee hetkiä kun huomaat herätessäsi, että sinulla on "tyhjä syli". Tuntuu, että kaikki se rakkaus mitä olet antanut elämäsi aikana häipyy pois jonnekin kaukaisuuteen. Mietit hetken, teet itsellesi kysymyksen. Miksi? enkö antanut tarpeeksi rakkautta? Olisiko pitänyt näyttää paremmin myös huonot päivänsä? Liian usein vain olit tyytyväinen vaikka sisälläsi sattui, ajattelit, että enhän minä saa tuoda esille omia tuntemuksiani, mikä satuttaa. Vuosien aikana on ymmärtänyt, että miksi en juuri minä itse saa sanoa, että sydämessä "kouristaa". Eihän se tarkoita, että en olisi elämääni tyytyväinen, mutta olen joskus ennenkin kirjoittanut siitä, että miltä tuntuu, kun on "kuvainnollisesti" kiven alla. Mistä löytyy voima nousta sieltä? Uskon, että meillä monella on samanlaisia kokemuksia ja mietimmekin juuri tällä hetkellä, että vaikka se "satuttaja" olisi vaikka läheinenkin, niin me emme voita sillä mitään, että olemme vaan hiljaa vaan meidän pitää sanoa ääneen se mitä sisällämme tunnemme. Usein olen myös kirjoittanut tuntemuksia siitä, että päästää vanhasta irti ja elää tätä elämää. Kuitenkin kun aina välillä tunnet niitä "kouristuksia" sydämessäsi, niin anna tulla vaan kaikki eihän sanat sinua riko. Vaikka välillä mietinkin näitä "syntyjä syviä" niin olen kuitenkin onnellinen, että minulla on oma rakas rinnallani joka jaksaa minun kanssa nämä "tuulet ja tuiskut". Olkaa onnellisia läheisestänne, mutta kohdatkaa myös huonot päivänne ja nauttikaa taas siitä, että aurinko paistaa kirkkaasti sisimmässänne vaikka tiedätte, että ukkospilviäkin voi jo olla näkyvissä, mutta tehän osaatte jo väistää iskut ja jatkatte matkaanne.
-sv-