Tunne

Se tunne kun ymmärrät, että et riitä sellaisena kuin olet. Pelkäät, että sanot ääneen mitä ajattelet. Vierelläsi on ihana ihminen joka on sinulle todella tärkeä, mutta samalla vanhat haavat nostavat päätänsä ja vievät sinut taas niihin "syöväreihin". Elämäsi on tasaista ja turvallista, mutta silti et osaa irroittaa asioista jotka satuttaa. PItäisi kerätä rohkeus ja uskaltaa päästää suustansa juuri ne lauseet kuin haluat. Onko turvallisempaa vain "käpertyä" kultansa kainaloon ja todellakin unohtaa menneet jotka vieläkin satuttaa, antaa mennä ja katsoa vaan eteenpäin. Kulkea suoraa tietä, siirtää kivet jotka osuvat tiellesi, niitähän varmasti meillä on jokaisella. Joskus on parempi kirjoittaa se "synkkä" asia pois vaivaamasta. Pelkästään se, että uskallat tuoda tunteesi jo helpottaa. Meillä monella on varmasti erilaisia tunteita ja varmasti te ajattelette, että taas tota samaa tunne "kuohua, mutta nää on vaan sellasia asioita, että näistä ei koskaan liikaa kirjoita jos se tuo helpotusta niihin vanhoihin asioihin. Olen nyt pitänyt 2 vuotta blogia kirjoitellut tänne omia tuntemuksiani ja olen usein saanutkin yksityisesti sähköpostiviestejä siitä, että joku muukin kamppailee näiden samanlaisten asioiden kanssa ja se rohkaisee kirjoittamaan taas. Ehkä se on niin, että vaikka elämä on tällä hetkellä ihanaa ja rakastettavaa niin onneksi on rinnalla ihminen joka ymmärtää, että välillä vaan pitää päästää kirjoittamaan näitä ikäviäkin "haamuja" taas jälleen pois. Kaiken tämän jälkeen taas voi "käpertyä" siihen kultansa kainaloon, sillä kuka sinua juuri parhaiten ymmärtää ja jaksaa taas käydä läpi sinun kanssasi taas näitä menneisyyden "varjoja" vaikka ne ei kosketa häntä millään tavalla, mutta jo se , että toinen kuuntelee, niin antaa taas voimaa kohdata nämä menneisyyden "haamut" seuraavalla kerralla kirkkaampana. Tämä on sitä rakkautta jota me kaikki ihmiset tarvitsemme.

-sv-