Luonto onneksi puhdistaa välillä ilmaa, ihana tuulen raikkaus ohittaa "otsakiehkurat". Kesä on ollut ihana ja toivottavasti jatkuu vielä pitkään. Pyörälenkilläkin on mukava valita juuri sellaiset reitit, missä näkee talojen ihania pihoja. Nauttii siitä, että näkee ihmisiä jotka ahertavat pihoissaan ja istuttavat ja perkaavat pihamaataan. Olen lievästi kateellinen siinä katsoessani ja ajattelen, että olisipa minullakin tuollainen "viherpeukalo". Minun äidillä on ja valitettavasti emme tytöistä ole kukaan saaneet sitä taitoa ja minä varmasti kaikista vähemmän. Siinä jatkaessani pyöräilyä mietin, että kaikkia ei ihminen voi saada ja osata, kaikissa ei voi, eikä pidäkään olla täydellinen. Jokainen meistä osaa omalla "sarallaan" monenlaista ja älkäämme vähätelkö sitä. Pyöräilen omaan pihaani ja siinä sisään mennessäni mietin, että kasvaisipa minunkin pihassani upeita "kukkaketoja", mutta ehkä ensivuonna. Kaunista oli kaikki mitä näin ja nyt istunkin omaan "lempituoliini" keitän vahvat kahvit ja syön aamulla leipomaani raparperipiirakkaa ja otan esille kirjoja jotka neuvovat, miten saat kaikki kasvamaan ja kukoistamaan.
-sv-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti