Tyttö mietteliäänä

Tyttö kaivolla mietteliäänä,

etsii itseään.

Ajatukset kulkevat,

mutta lauseet eivät

löydä paikkaa.

Haluaisipa joku, puristaisi minua.

Eläisi rinnallani.

Haluaisin taipua kuin kevään tulo.

Antaa hellyyden nousta pintaan.

Täyttäisi minut,

kuin tuon veden pinnan.

Piripintaan tasoittaisit elämäni.

Ei kantaisi enää pettymyksiä,

ei etsisi itseään.

Vaikka istunkin yksin kaivolla,

elämääni on juurrutettu.

Siihen on lisätty,

ripaus romantiikkaa, hirmu paljon rakkautta.

Kaikenlaisia tunteita. Veden pinta on täyttynyt. 

 

Runo:  Sisko Vainio

Kuva:  Heidi Vettenranta