"Nurkassa"

Vanha vuosi on "niskattu" nurkkaan jäljelle jäi muistot joita säilytämme sydämessämme. Avaamme uuden lehden elämässämme ja hiljaa toivomme, että alkava vuosi toisi enemmän iloa, rakkautta ja taakse jäisi itkut, pettymykset ja murheet. Kuljemme pystypäin ja itsevarmana eteenpäin taaksemme katsomatta. Otamme vastaan kaiken mitä vuosi 2017 meille antaa. Jokainen voi tarkastella sisällään sielussaan tekisikö jotain toisin, tärkeää on kuitenkin, että mitä tahansa teetkin, niin olet sinut itsesi kanssa.
Varmasti vanha vuosi antoi meille taas paljon ajattelemisen aihetta ja mielessämme mietimmekin; opettiko se jotain? Täydensikö se edellisen vuoden vai yllättikö totaalisesti?Vuoden aikana ehtii meille jokaiselle tapahtua monenlaista, mutta tärkeää on, että uskomme itseemme ja omaan tiehemme jota kuljemme. Samme olla onnekkaita, kun rinnallamme on rakkaita läheisiä joista saamme tukea jos meidän pitää välillä nojata. Ystävät ovat myös tärkeitä polullamme jota kuljemme ja muistakaamme, että meidän pitää myös antaa sitä tukea ja turvaa läheisillemme.
Muistetaan olla onnellisia jokaisesta hyvästä päivästä joita tiellemme osuu ja jatkaa sitkeästi eteenpäin jos polullamme on kiviä. Joskus tuntuu, että jokin sama asia vaivaa mieltämme vuodesta toiseen ja emme saa sitä mielestämme vaikka kuinka yrittäisimme? usein itsekin pohdin näitä asioita ja ajattelen, että näinhän se pitää mennä on vaan ihmisiä, tai asioita jotka seuraa sinua ja välttämättä ne ei ole hyviä asioita, mutta silloinkin kannattaa vaan jatkaa polkuansa eteenpäin ja tutkia niitä kiviä tai harmeja jotka jostain syystä osuu taas kohdallesi, sillä juuri nämä kasvattavat sinusta sen ihmisen joka olet tai haluat olla. 
-sv-
 
Toivomme teille kaikille muistorikasta ja rakkauden täyteistä Uutta Vuotta!

"Tonttuilua"

Huoletonta on meno tässä joulumaassa, tontut tekee kuperkeikkoja tai tähyilee kiikareillaan ja tässä joulumaassa pystyisi tekemään monta kaunista lumienkeliä lunta on niin paljon, että voisi kahlata lumessa aivan kuin lapsenakin. Todelisuudessa ulkona on synkkää ja pimeää, mutta sydämessämme palaa aina valo ja älkää koskaan päästäkö katoamaan sitä valoa surunkaan keskellä.
-sv-

Rakas pääsi yllättämään 💗

Pakko kertoa vähän taas tätä lapsuuden historiaa. Sain lapsena naapurin sedältä ihanan sienituolin jonka hän oli tehnyt minulle. Tuoli oli hukassa monta vuotta ja luulin sen kadonneen, Sain ensimmäisen lapsenlapseni eli siitä on neljätoista vuotta kun tuoli yllättäin löytyikin minun lapsuuden kodistani. Otin oman tuolini mukaan ja ajattelin antaa sen ensimmäiselle lapsenlapselleni, mutta sitten tulivatkin muistot siitä miten aina istuin siinä ja päätinkin, että tämä tuoli joka oli jo vähän parhaammat päivänsä nähnyt saakin jäädä isoäidin luo ja aina kun lapsenlapseni käy, niin hän saa siinä istua ja kerron hänelle tätä tuolin tarinaa. Lapsenlapsia on tullut lisää ja tuoli on saanut "nököttää" nurkassa, mutta aina kun lapsenlapset tulee niin tuolilla on käyttöä. Muutimme 4 vuotta sitten tänne "Lemmenkulmallemme" ja huomasin, että jossakin vaiheessa mietein missä on lapsuuden tuolini, en löytänyt sitä mistään, kyyneleetkin tuli jossakin vaiheessa ja aloin jo ajatella, että tuliko se muuttokuormassa lainkaan.

Maalausta vaille

Jalusta korjattuna

Meillä täällä pihassa oli sellanen vanha leikkimökki joka oli saanut jo purkutuomion, mutta Kaitsu kuitenkin päätti katsoa mitä siellä on sisällä ennen kuin se puretaan? Kaitsu tuli kysymään multa, että arvaa mikä leikkimökissä "nökötti" yksinänsä. Minulla ei ollut yhtään ajatusta mikä se voisi olla ja voitte vaan kuvitella miten 
 kyyneleet valuivat pitkin poskea
 kun näin mikä oli löytynyt.

Valmis entisöity

Siellä se oli minun lapsuuden sienituolini ja todellakin kärsinyt entisestään, haljennutkin se oli eli parhaammat päivänsä nähnyt. Meidät vihittiin 2012 kesällä ja silloin lapsenlapseni oli kantaneet sen tuoli vanhuksen leikkimökkiin ja se jäi sille tielle, mutta onneksi Kaitsu löysi sen ennen kuin "purkuhommat" alko. Miettikää siellä se oli yksin "nököttänyt" kaikki nää vuodet. Kaitsu otti sen sisälle ja jätti sen kuivumaan ja sitä on pesty ja kuivattu monta kertaa. Kaitsu oli sitä salaa multa korjannut, vanhat osat hän kunnosti hiomalla ja höyläämällä ja kaikki osat on istutettu uudelleen ja ne on tapitettu ja liimattu ja ruuviliitoksilla eli entisöity kokonaan. Lopuksi hän maalasi koko tuolin ja eilen hän kantoi sen sisälle. Taas minulta pääsi itku kun näin miten hieno oli tullut vanhasta tuolistani, aivan samanlainen kuin sen silloin lapsena sain. Nyt se jaksaa olla noin hienona koko loppuelämänsä 💗

-sv-   

Vaikea päivä, mutta valoa kohden !

Kirjoitin joulukuun alussa, että on hyvä muistella lapsuutta ja halusinkin kirjoittaa joulukalenteria näiltä tiimoilta. Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että voimani ei riitäkän tähän ja niimpä joudunkin lopettamaan tämän lapsuuden joulukalenterini. Kaikki suru on liian lähellä enkä pysty jatkamaan vaikka sanoin, että kirjoittaminen on juuri minun voimavarani. Olen aina ollut sellainen, että ajattelen muiden jaksamista ja jättänyt aina oman jaksamiseni toiselle sijalle. Sisälläni on paljon käsittelemättömiä asioita ja olenkin päättänyt vihdoinkin päästä "menneisyyden haamuista" eroon ja kulkea askel kerrallaan uutta valoa kohden.  Uskallan vihdoinkin sanoa, että jos koskee, pelkäämättä, että mitä muut siitä ajattelevat. Varmasti meille kaikille on elämän aikana tapahtunut monenlaista ja usein me olemme vaan hiljaa, mutta joskus on hyvä myös sanoa ääneen mikä koskee. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että haluaisimme loukata jotakuta vaan tämä on juuri sitä oman itsensä löytämistä ja päästää vihdoinkin kaikesta vanhasta irti mitkä ovat omaa mieltä painaneet.
Olen kirjoittanut joskus tänne elämän iloista ja suruista ja nyt todellakin on vaikea päivä, mutta minua lohduttaa se, että olen saanut takaisin jotakin suurta elämässäni tunnen kuuluvani johonkin ja ennen kaikkea minua rakastetaan juuri tälläisenä kun olen. Meillä jokaisella on hyvät ja huonot puolemme, mutta juuri siksi me ihmiset olemmekin erilaisia ja siksi se onkin meidän jokaisen vahvuus. Jos teidän rinnallanne on ihminen joka rakastaa teitä pyynteettömästi, niin olkaa onnellisia siitä älkääkä koskaan päästäkö irti<3
Haluan toivottaa itseni ja mieheni puolesta Teille kaikille ihanille ihmisille jotka ovat jaksaneet seurata blogiani hyvää ja rauhallista joulua !
Vuosi 2017 aukeaa uusin sivuin !
-sv-

Vain yksi toive

Jos saisin yhden toiveen sen tuuleen lähettäisin<3 Pyyhkäisisin kaikki huolet pois ja käärisin ne lahjapaperiin. Laittaisin lujat solmut ettei aukeaisi  ja kaikki hajoaisi. Täyttäisin isolla sydämellä koko paketin ja vielä varmistaisin, että tuuli tarttuu toiveeseeni ja vie perille terveiseni<3
-sv-

Joulumuori

Joulukalenteri päivä 14.
Lapsena usein mietein, että miltähän siellä "korvatunturilla" näyttää ja mitähän se joulumuori siellä touhuaa. Siellä on varmasti kova meteli kun työkalut kalkkaa, tontut tekevät vielä paljon lahjoja. Varmasti siellä on laiskojakin tonttuja, mutta tietysti löytyy myös ahkeria. Joulupukki ei varmasti ehdi kaikkien perään kattoon, jotta lahjat lähtisivät ajoissa matkaan. Joulumuorikin siellä ahertaa varmasti nytkin on kutimet kädessä? Kuinkahan monet sukat ja lapaset on muori jo kutonut? on kirjavia ja yksivärisiä,isoja ja pieniä, mutta se on ainakin varmaa, että joulumuori on aina iloisella mielellä.
-sv-

Tikapuilta näkyy paremmin

Joulukalenteri päivä 13.
Tonttu oli lähtenyt pois ja päätti hakea lisää apuvoimia. Kiikaritkin piti matkaan ottaa. Kiipeämisessä meni tovi, mutta se kannatti nyt ollaankin jo näköalapaikalla. Yksi tontuista on hieman väsähtänyt ja niimpä apu löytyykin läheltä. Itsekin muistan lapsuudessani miten sisarukset aina auttoivat ylös jos kahlasin liian syvässä hangessa innoissani. Jännä miten sitä muistaa lapsuudestaan ihania pieniä tärkeitä hetkiä joita kätken sydämeeni.
-sv-

Hiljaista on

Joulukalenteri päivä 12.
Tonttu kurkki aikansa ja ihmetteli kun ketään ei näkynyt missään. Hän päätti lähteä jatkamaan kierrostaan ja palata vielä myöhemmin. Asuuko tässä mökissä ujoja lapsia? Itse muistan kun olin lapsi ja juuri sillä lapsen uteliaisuudella kaikki piti selvittää. Aamusin kävin aina talon takanakin ja tarkistin onko lumeen jäänyt tontun jälkiä. Jos pienikin epämääräinen jälki oli, niin juoksin lujaa sisään ja huusin: Äiti äiti mä näin tontun jäljet. Isommat sisarukseni nauroivat makeasti kun he eivät enää uskoneet moiseen ja sitten vähän isompana tajusinkin, että he olivat varmaan tehneet ne jäljet ja heitä nauratti kun minä niin lapsenomaisesti uskoin kaiken.
-sv-

Pitkästä, pitkästä aikaa

Sensuelli Irma on muuttanut oman salaperäisen miehensä kanssa saman katon alle. He ehtivät piipahtaa myös täällä TyyliSiskon luona. Paljon olikin juteltavaa, kun Sensuelli Irmalla on ollut niin kiireinen syksy, että ei ole ehtinyt edes kuvauksiin, mutta onneksi nyt saatiin sentään ikuistettua tämä hellä hetki ja näemme vihdoinkin tämän salaperäisen miehen joka on niin taitavasti ollut piilosilla. Toivotaan, että Sensuelli Irma ehtii ensivuonna vähän paremmin Kaitsun kuvattavaksi ja minä saan taas kirjoittaa näitä tarinoitani.
-sv-

Mitähän se tonttu näki?

Joulukalenteri päivä 11.
Omasta lapsuudenjoulustani muistan miten kaikki oli "mullin mallin" ja aatonaattona alkoi vasta näyttää kaikki valmiilta. Kaikki herkut oli leivottu ja katosta lattiaan  juuriharja oli käynyt varmaan joka kolon ja nurkan, pölyt oli huolellisesti pyyhitty. Tässä mökissä jossa nyt eilen tonttu jo kurkki ikkunasta ei näy yhtään lasta missään? ovatkohan ne menneet sängyn alle piiloon, kun ovat kuulleet rapinaa. Sen tonttu kuitenkin näkee ikkunasta, että kaikki on jo valmiina ja verhotkin on jo vaihdettu. Tonttu on kuitenkin päättänyt jäädä vielä odottamaan, että näkisi onko tässä mökissä lapsia lainkaan?
-sv-

"Vaihe vaiheelta"

Joulukalenteri päivä 10.
Lapsena usein askartelimme äidin kanssa ja valmistelimme joulua. Aikuisiässä itsekin opetin omille lapsilleni miten pienillä jutuilla voi joulu syntyä. itse tehty on aina hieno antaa vaikka lahjaksi. Lapsenlapsenikin on innoissaan kun saavat askarrella isoäitinsä kanssa ja keksiä kaikkea hauskaa. Mökki jonka löysimme mieheni kanssa on meillä ollut jo 4 ihanaa joulua ja joka vuosi keksimme sinne aina jotakin uutta. Valmistelemme sitä "vaihe vaiheelta" lisäämme tonttuja, kuusia, lapsia ja tietysti lunta. Näissä kuvissa tontut jo kurkkailee mökin sisälle onko siellä kilttejä lapsia.
-sv-

Lunta ja lumienkeleitä

Jolukalenteripäivä numero 9.
Silloin kun olin pikkutyttö, niin maaseudulla oli paljon lunta ja todellakin pysty tekemään lumeen kauniita lumienkeleitä. Meillä oli aina isosiskoni kanssa kilpailu kumpi tekee kauniimman enkelin lumeen ja arvostelijana oli usein isovanhemmat. Niinhän siinä kävi, että koskaan ei kumpikaan ollut toistansa parempi vaan aina teimme yhtä kauniit. Tänä päivänä vaikka sitä tekisi kuinka mieli tehdä enkeleitä, niin se ei ole mahdollista, koska lunta ei ole ollut enää moniin vuosiin niin kuin niissä lapsuuden vuosissa joita tässä muistelen.
-sv-

Samettia

Joulukalenteri päivä 8.
Äiti ei aina ehtinyt tekemään isosiskolle ja mulle mekkoja ja niimpä tosiaan vietiin kylän ompelijalle kankaat. Meillä tytöillä oli selvät mallit millaiset haluttiin ja ei missään nimessä ne ollut samanlaiset. Muistan kyllä, että molemmilla oli samettia, mutta erivärisetkin ne oli. Mulla oli punaista kangasta ja isosiskolla vihreää. Molemmat oli kauniita ja koristeeksi olimme saaneet valkata oman mieleistä pitsiä. Hienoa oli sitten mennä kaunis mekko päällä koulun kuusijuhlaan.
-sv- 

Lasketaan päiviä

Joulukalenteri päivä 7.
Lapsena usein laski montako päivää ja yötä on vielä aattoon. Koulusta kun käveli kotiin, niin mietti mitähän kivaa tänään tehdään äidin kanssa. 
Äiti oli käynyt ostamassa jo hyvissä ajoin meille tytöille mekkokankaat koulun kuusijuhlaa varten. Äiti neuloi meille itsekin, mutta kylällä oli myös ompelija jolle kankaat "kiikutettiin". Muistan hyvin miten tärkeää oli mekon malli ja pitsiä tai kukkia piti olla ja tietysti kauniit kengät piti olla myös.
-sv-

Suomen itsenäisyyspäivä

Joulukalenteri päivä 6.
Lapsena muistan aina miten kotona kunnioitettiin  itsenäisyyspäivää, joka ikkunalla paloi kaksi kynttilää, puettiin kauniisti ja hiljennyttiin "joulutohinan" keskellä. Ensimmäinen itsenäisyyspäivän vastaanotto taltioitiin televisiosta vuotta ennen syntymääni eli 1957. Alkava vuosi 2017 on merkityksellinen monellakin tapaa, mutta erityisesti siksi, että Suomen itsenäisyydestä tulee kuluneeksi 6.12.2017 sata vuotta.
Hyvää itsenäisyyspäivää Teille kaikille !
-sv-

Pikku possu joka kasvoi isoksi

Joulukalenteri päivä 5.
Maaseudulla meille otettiin jo hyvissä ajoin syksyllä possu ja sen kohtalo ei tietenkään hyvä ollut. En muista enää sitä mistä isä sen aina toi, mutta ahkeraan me lapsetkin saatiin sitä syöttää. Pahaltahan se tuntui kun tiesi mitä sille sitten tehtiin, mutta ei varmasti niin iso perhe olisi muuten oikein pärjännyt sillä silloinkin ruoka oli kallista ja rahasta tiukkaa. Maaseudulla tälläinen tapa oli monessakin perheessä.
-sv-

Ullakon kätköissä

Joulukalenteri kuva 4.
Äiti oli aina paketoinut sitä mukaan kun oli saanut valmiiksi lahjat ja vienyt ne ullakolle. Me lapset tiesimme missä äidin kätkö oli ja edelleen uskoimme vahvasti siihen, että tontut hakevat ne paketit sieltä. Tietysti meidän piti niitä käydä vähän salaa tutkimassa ja muistan hyvin, kun joskus painelin ja tunnustelin niin kovin, että paperi meni rikki. Hain teippiä ja laitoin varovasti sitä siihen rikkinäiseen kohtaan ja toivoin, että äiti ei huomaisi.
-sv-

Äidin salaisuuksia

Joulukalenteripäivä 3.
Pitkin syksyä oli lapsuudenkotiimme ilmestynyt jos jonkinlaisia lankoja, kirjavia, kirkkaita ja vaaleita. Me lapset tiesimme, että äiti on aloittanut taas lahjojen teon pukinkonttiin. Meillä nuoremmilla oli vähän "epäuskoa" kun kuitenkin kirjoitimme joulupukille ja kirjeet häipyivät ja kuitenkin juuri nämä äidin kutomat villasukat tuli aattona paketeissa kaikille. Muistan joskus kysyneenikin sitä, niin äiti vain hymyili ja sanoi, että nämä on niitä joulu salaisuuksia. 
-sv-

TyyliSiskon lahjakortit lähdössä asiakkaille

Pitääpä välillä kiittää kaikkia asiakkaita ja myös siitä miten moni haluaa ilahduttaa läheistänsä TyyliSiskon lahjakortilla. Edelleen rintasyöpää sairastavien hyväksi teemme koruja ja ihmiset ovatkin ottaneet ne hyvin vastaan. Vuosi 2017 jatkuu korujen merkeissä myös ja lyhentämättömänä menee rintasyöpää sairastavien hyväksi 10 %.
terv.TyyliSisko

ps.huomenna jatkuu taas joulukalenteri

Näkymätön tonttu maaseudulla

Olkoon tämä kuva joulukalenterin toinen päivä:
Lapsenmielisyys on jättänyt ikuisen jäljen minuun ja aina kun joulu lähestyy se iskee päälle. En tarkoita mitään kaupallista "hössötystä" vaan sitä, että miten alan muistella omaa lapsuuttani, miten me lapset kurkimme ikkunasta, että näkisimme edes vilauksen tontuista ikkunan takana.   Aamulla katsoimme onko lumessa tontun jälkiä. Muistan miten hiivin aivan hiljaa, että tontut eivät säikähtäisi ja lähtisi karkuun, koskaan ei kuitenkaan nähty. Tätä ihanaa hetkeä olen yrittänyt siirtää aikoinani omille lapsilleni ja myöhemmin lapsenlapsilleni. 
-sv-

Valoa kohden

Valo antaa toivoa huomisesta. Olen usein kirjoittanut tänne tarinoitani, kirjoitus on minulle tie jatkaa eteenpäin, se on myös tapa käsitellä asioita. Joskus haluan kirjoitella myös fiktioita esim. "tarkkailijat" ym. hassuja juttujani.
Eilen kirjoitin surusta ja elämän jatkumisesta, niin tänään haluan kirjoittaa juuri niitä muistoja joita kukaan ei voi viedä minulta pois.
Tänään avaan joulukalenterin ja olkoon juuri tämä kuva ensimmäinen.
Maaseudulla todellakin oli joulun tuntu, niin kuin laulussakin sanotaan "on hanget korkeat nietokset" Aurinkokin pilkisti metsän reunasta, aivan kuin olisi kertonut meille lapsille jotakin. Lapsena oli ihana "tarpoa" lumessa ja jännittyneenä odotella jouluaaton lähestymistä. Iltaisin sängyssä aina laski montako yötä pitää vielä nukkua ennen kuin pukki tulee kolkuttelemaan.
-sv-

Kyyneleet poskilla

Hiljaisuus

Mietin elämääni vuosi taaksepäin, miten paljon on tapahtunut asioita on ollut iloa, mutta elämä on näyttänyt myös varjopuolensa. Usein varmaan monestakin tuntuu, että miten päästä taas tästäkin eteenpäin sillä elämä ei aina ole niin yksinkertaista ja monet meistä ihmisistä joutuvat kamppailemaan vaikeiden asioiden kanssa. Kaikilla ei ole sitä olkapäätä johon nojata, kun elämä pysäyttää, mistä löytyy tarpeeksi voimaa auttaa läheistä? Mistä löydät sanat millä lohduttaa kun näet läheisesi tuskan? Joskus varmasti tuntuu, että ei löydy voimaa, ei sanoja, mutta muistakaa, että hiljaisuuskin on läsnäoloa.  Aina ei tarvita sanoja ! Riittää, että olet siinä kun sinua tarvitaan. 
Sanonta joka tuntuu "kliseeltä" enempää ei anneta kuin jaksaa kantaa?  Onko se reilua, että nuori ihminen sairastuu vakavasti, tai se, että samaan aikaan toinen ihminen taistelee elämästään putoaako kuiluun vai pääseekö ylös. Meillä kaikilla ihmisillä on omat vaikeutemme ja niiden kanssa pitää jaksaa mennä eteenpäin sillä silloin loppuu omat voimat jos annamme periksi surulle. 
Oman itsensä kanssa jaksaminen auttaa antamaan voimaa juuri sille apua tarvitsevalle läheiselle joka tarvitsee sinua.
-sv-

Muistoja lapsuuden joulusta -60 luvulla

Maaseudulla jossa asuin oli muutama kauppa jotka olivat oikeasti ns. "sekatavarakauppoja" mikä tarkoitti, että lähes kaikkea löytyi ja isäni yleensä tekikin kaikki jouluostoksensa tässä lähikaupassa ja hän oli sitä mieltä, että mitään ei hankita liian aikaisin eli jouluaattona hän kävi aina vasta ostoksilla. Me lapset olimme tietysti kärsimättömiä 
joulun alla ja tietysti kirjoitimme jo

hyvissä ajoin joulupukille ja lista oli pitkä, niin kuin lapsilla on. Hyvin on jäänyt mieleen, että isä toi aina meille lapsille punaisia omenoita laatikollisen ja äiti hääräsi ennen joulua, kaikki piti siivota katosta lattiaan ja tietysti hyllypaperit myös vaihdettiin. Leivottiin yhdessä äidin kanssa jo hyvissä ajoin ennen joulua. Aattona lähdin hakemaan kelkalla "lehmänmaitoa" muistan miten äiti oli antanut maitokannun mukaan ja siihen maatalossa laitettiin lämmintä "lehmänmaitoa". Tämä kaikki on tänä päivänä jo vähän harvinaisempaa, että maalaistalosta haetaan maitoa. Jouluaattona mentiin kirkkoon ja sen jälkeen yleensä oli ruoka. Äiti ja isä oli erittäin tarkkoja, että pöydästä ei koskaan saanut nousta ennen kuin kaikki olivat syöneet. Päivällä jo olimme käyneet  ulkosaunassa jonka isä oli lämmittänyt. Ruoan jälkeen tiskit piti tiskata ja yleensä me tytöt hoidimme sen asian. Sitten menimmekin jo kaikki olohuoneeseen odottelemaan joulupukkia, sillä tulihan se koska me lapset olimme olleet tosi kilttejä. Toivomuslista jonka olimme joulupukille kirjoittaneet ja vieneet ajoissa rappusille hävisi aina heti seuraavana päivänä ja me lapset tiesimme, että tontut ovat käyneet ja vieneet terveiset korvatunturille. Yhtä salaperäisesti kuin kirjeetkin häipyi rappusilta, niin yhtä salaperäisesti häipyi myös isä aina kun joulupukki ilmestyi. Me lapset aloimme avaamaan  niitä muutamia paketteja mitä saimme ja varmasti myös mielessämme mietimme, että olisipa isäkin ollut näkemässä joulupukin. Tohinaa riitti ja saimme valvoa jouluaattona myöhään. Näitä ihania muistoja olen kertonut lapsilleni ja lapsenlapsilleni ja hetki sitten kun puhuin näistä isälleni hän hymyili ja muisti aivan niin kuin äitinikin. 

Jokaisella meillä on varmasti omat joulumuistomme ja tärkeintä ei ole lahjat vaan se hiljaisuus ja rauha ympärillämme. Hiljentykää hyvissä ajoin kiireen keskellä ja kertokaa omia joulutarinoitanne läheisillenne.
-sv-

Kaunista käsintehtyä vuodelta 1951

 

Ihania löytöjä kirpparilta, virkkaus ja neuletyöt v. 1951. Selailin kotona lehteä ja silmiini pisti teksti: Neulokaapa itsellenne jompikumpi näistä somista kerrastoista. Koleina syyspäivinä tulette tarvisemaan niitä. Ajattelin, että ompa kauniit ja persoonalliset, samalla mietein, että ennen vanhaan ei välttämättä kaupoista löytynyt mitään erikoista, niimpä naiset kutoivat itse. Tänäpäivänä kun menet kauppaan löytyy jos jonkin sortin liivejä ja pikkuhousuja erivärisiä ja malleja on varmasti satoja. Hinnat vaihtelevat liikkeittäin, löytyy hintavaa ja halpaa. Kuinka monen tulisi mieleen tänä päivänä ostaa kaupasta langat ja alkaa kutoa juuri tälläisiä? Jos kuitenkin inspiraatio iskee, niin näissä kyseisissä malleissa on käytetty konevillalankaa ja siihen tarvitaan pyöröpuikot, suorat puikot ja kaunista silkkinauhaa sekä kuminauhaa. Molemmissa on tehty paidat ja housut eli mallit koostuu kahdesta osasta. Lehdessä on tarkkaan kerrottu langan kulutus ja ohje on myös selvitetty tarkasti. Pitää oikeasti harkita jospa yrittäisi tälläiset tehdä niin hienot ne on. Jos innostutte, niin laittakaapa TyyliSiskon sähköpostiin tietoa, niin laitan ohjeen tulemaan. Löysin samaisella kerralla useamman vanhan lehden ja varmasti laitan sieltä vielä muutakin mielenkiintoista, mutta nyt pitää taas rientää joululahjojen tekoon, palaillaan taas.                                                                                                                                              Terveisin TyyliSisko                             

       

Hymyiletkö peilikuvallesi ?

Tyyli lähtee juuri sinusta itsestäsi, tärkeitä asioita on muistaa miten kannat itsesi, olet ryhdikäs ja vaate joka on sinun päälläsi on juuri sinun persoonaasi sopiva. Jos joku vaate sopii toiselle, se ei välttämättä sovi sinulle ja toisinpäin. Usein näemme kaupungilla, teattereissa ym paikoissa naisia joilla on aivan liian pienet vaatteet. Hameessa on paljon ryppyjä, älä sorru ostamaan liian pieniä vaatteita, ne eivät hoikenna sinua. Naisen ei kannata tuijottaa liikaa koko numeroita, unohda ne ja ajattele, että se on hyvä sinun päälläsi eikä piukota mistään. Tietysti on tärkeää myös, että kankaan materiaalit ja värit pukevat sinua. Minä eat Pukeutumisneuvoja autan mielelläni juuri näissä asioissa. Varmasti sinulla on jo vahva oma tyylisi, mutta voisimme vielä yhdessä pienin askelin katsoa haluaisitko kenties jotain uutta? Eat Pukeutumisneuvojana katson myös sinun mittasuhteesi. Hyvä on muistaa, että täydellistä naista ei olekaan, meillä kaikilla on meidän virheemme ja harva nainen on tyytyväinen omaan vartaloonsa. Sinun on tärkeää muistaa korostaa itsestäsi niitä parhaita puoliasi ja tuoda juuri niitä esiin. Myös liian iso vaate ei ole kaunis eikä korosta vartaoasi ja tyyliäsi. Isosta vaatteesta voi tulla liian raskas vaikutelma.
Me naiset myös rakastamme pitkiä hiuksiamme ja helposti jäämme siihen, että vuodesta toiseen ne ovat samanlaiset. Asiakkailleni olen korostanut sitä, että pitkät hiukset vanhentaa varsinkin jos ne ovat yli 50 vuotiaalla. Nuorekas leikkaus ja hyvä väri tekee ihmeitä sinussa ja todellakin myös nuorentaa. Tottakai on naisia jotka eivät luovu pitkistä hiuksistaan, mutta kannattaisi silloin pitää niitä kauniisti kiinni, kaunis nuttura on varmasti aina parempi vaihtoehto kuin hiukset olkapäillä. 
Naisen ei kannata myöskään unohtaa silmälaseja jos niitä käyttää. Kannattaa miettiä tarkaan malli ja väri ja myös koko on tärkeä.
Jos haluat vielä ripauksen uskallusta ja rohkeutta, niin autan mielelläni sinua. Tehdään yhdessä matka sinun kanssasi uuteen tyyliisi pienin askelin, ei isoilla harppauksilla, juuri niinkuin sinä haluat. Ehdotan Sinulle asioita, mutta kunnioitan asiakastani ja kuuntelen ja annan aikaa juuri sinulle.
Tyylissä kaikista tärkeämpää on mielestäni, että olet itsesi näköinen, vaate tuntuu kuin se olisi oma ihosi ja todella tärkeää on, että sinulla on hymy huulillasi kun katsot peiliin. Tietysti on hyvä muistaa, että hymy muutenkin antaa sinulle anteeksi sinun mahdollisia ryppyjäsi, sinut muistetaan kun kuljet kaupungilla. Olet rohkea ja oman tiesi kulkija ja näytät  upealta ja hymyile, hymyile! valloitat kaiken ympärilläsi!
Toivon, että tapaamme pian, tehdään yhdessä sinulle, sinun näköisesi tyyli pienin askelin!

Terv. TyyliSisko  045 892 2288

"Rinsessat"

Joskus tuntuu, että ei muista mitään lapsuudestaan, mutta joku lause tai esine saa muisot syntymään. Meillä maaseudulla leikit oli usein tytöillä sellaisia "rinsessa" leikkejä. Lapsuudenystäväni ja isosiskoni kanssa leikittiin aina missikisoja ja minä olin se nuorin porukasta. Halusin aina olla Satu "Öpstring" Isosiskoni ja lapsuudenystäväni nauroivat aina, kun en osannut sitä oikein lausua ja he olivatkin päättäneet keskenään, että vähän kiusaavat minua kun "missileikkimme" alkaa. Innoissamme kävimme aina äidin vaatekaapilla, sieltä löysimme kauniita leninkejä ja korkokenkiä ja peruukkeja äidiltä löytyi myös. Ideana leikissä oli se, että vuoronperään aina tultiin alas rappusia ja yksi vuorollaan selosti rappusten alhaalla. Isosiskoni ja lapsuudenystäväni selostivat aina omille valinnoilleen, että heillä oli päällä silkkiä ja samettia, kauneinta mitä löytyi, korut olivat timantteja ja korkokengät suoraan pariisista. Sitten tuli minun vuoroni ja minulla oli aina "pässinpuskemaa" tai karkeaa "flanellia" , joskus olin tullut suoraan "navetasta" lypsyvaatteineni. Silloin tietysti minulta tuntui kurjalta, kun omasta mielestäni olin pukeutunut kauniisti, mutta muistot kultaa haavat ja nyt yhdessä nauramme koko asialle.
-sv-

Uuden oppimisen ihmeitä

En tiedä mikä ihmeen vimma on nyt iskenyt minuun, kun selailee vanhoja lehtiä ja tyylejä. Ehkä se johtuu siitä, että käsityön arvo on noussut vanhemmiten. Itse en ole ollut kova tekemään käsitöitä, mutta muistan kyllä miten äiti aina kotona jotakin neuloi meille lapsille. Nyt kun itsellekin on tullut tota ikää, niin kas kummaa, sitä haluaa oppia koko ajan uutta ja tehdä omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen pieniä yllätyksiä. Sitä haastaa itsensä, ennen jos jotakin ei oppinut, niin sitä ei ollut kärsivällisyyttä vaan se käsityö jäi tekemättä. Ikä tuo viisautta ja kärsivällisyyttä. 
Tässä taannoin opettelin yhtä virkkausmallia ja siinä  ei ollut mallipiirrosta, niin voin kyllä rehellisesti sanoa, että riistettyä tuli monta kertaa, mutta sitkeästi aloin vaan aina uudelleen ja lopulta käytin "maalaisjärkeä" ja onnistuihan se lopultakin. 
Miten pienestä sitä voi olla tyytyväinen, minä osasin ja onnistuin. Meidän pitäisi olla useammin tyytyväisiä itseemme jos opimme uutta tai vaikka vain selviämme jonkun raskaan asian yli. Mukavia ihania syksyisiä iltoja käsitöiden parissa. Nauttikaa niistä ihanista hiljaisista hetkistä, poltelkaa paljon kynttilöitä ja antakaa mielenne levätä kiireittene keskellä. 

-sv-

Sandra neuvoo kauneuden saloihin

Moni nainen luulee, että make up peittää parhaiten kasvoissa olevat rypyt, mutta näin ei ole asian laita. Make up kaunistaa vain siinä tapauksessa, jos iho sen alla on terve ja raikas. Jokainen nainen voi itse hoitaa ihoaan päivittäisen kasvonhieronnan avulla kuten Sandra oheisissa kuvissa v. 1959 neuvoo. Näin neuvoo Sandra: Istuutukaa peilin eteen, sivelkää kasvoille ravitsevaa kasvovoidetta ja antakaa lihasten täydellisesti rentoutua. Nostakaa olkapäitä ja antakaa niiden taas pudota, kunnes kädet tuntuvat raskailta, ravistelkaa ranteita ja kääntäkää päätänne oikealle ja vasemmalle - se edistää verenkiertoa niskassa - ja antakaa kasvojen levätä. On tärkeää täysin rentoutua, ennenkuin aloitatte kasvohieronnan, sillä juuri pingoittuneet lihakset haittaavat ihon kimmoisuutta. Itse hieronta suoritetaan hitaasti ja rytmillisesti kiintein liikkein, tämä edistää verenkiertoa ja muokkaa lihaksia. Kokeilkaa tätä kuukauden ajan 5-10 minuuttia joka ilta, huomaatte kuinka säteileväksi ja raikkaaksi teidän ihonne tulee. Näin kun jatkatte, niin huomaatte pian, että kasvohieronnasta tulee jokapäiväinen tapa.

Painetaan ensin vasemmalla, sitten oikealla kädellä hitaasti kaulaa 
pitkin ylös päin leukaan asti. Tämä poistaa kaularypyt.

Kaksoisleuasta selvitään painamalla vuorotellen vasemmalle ja oikealle

korvanipukkoihin päin.

Nenän alla olevat rypyt poistetaan asettamalla sormenpäät huulten
yläpuolelle ja sivelemällä hitaasti ja kiinteästi korviin päin.

Syvät ja rumentavat juovat suupielissä hierotaan pois sormenpäillä

ylös suuntautuvilla pyöröliikkeillä nenän ja suupielten välillä.

Silmien alla iho on erittäin ohut ja arka ja sen vuoksi ei koskaan saa sitä
hieroa. Sen sijaan ihoa taputellaan kevyesti sormenpäillä, se edistää 
verenkiertoa.

Otsassa olevat sekä pysty- että vaakasuorat rypyt poistetaan hieromalla
kaikilla sormilla. Aloitetaan nenänjuuresta ja hierotaan siitä ylöspäin
hiusten rajaan asti.

Metsäpolulla

Syksy on nyt kauneimmillaan ja aurinkokin jaksaa vielä pilkistää puiden lomasta. Nyt juuri tällä hetkellä olisi mukava lähteä vain kulkemaan jotain metsän polkua ja katsoa mihin se vie. Polulla näkyisi varmaan kaikenlaista mielenkiintoista, niin kuin elämässäkin. Löytäisit polultasi kiviä, suuria ja pieniä, jotkut loistaisi kuin timantit kun aurinko niihin sopivasti valonsa antaa. Kiviä olisi myös mustia ja ehkä muitakin synkempiä värejä. Kivet muistuttavat siitä, että elämän kulkukan ei ole aina helppoa, mutta myös siitä miten paljon voimaa saat juuri näistä kaikista kivistä polullasi jossa kävelet. Kivet muokkaavat sinusta juuri sen ihmisen joka olet. Jonain päivänä kun kävelet polullasi, niin huomaat, että nämä mustat ja tummat kivet ovat väistymässä tai ainakin vähenemässä ja antavat tilaa niille kirkkaille kauniille kiville jotka loistavat. Kivet ovat kuin elämä ! Polulle lähtiessä voi myös vaikka lauleskella ja nauttia vaan luonnosta ja ihanasta syksyisestä päivästä eikä välttämättä pohdiskella jokaista kiveä minkä polullansa näkee.
-sv-

Mitä kuuluu Sensuelli Irmalle ?

Moni varmaan on ihmetellyt mihin on kadonnut Sensuelli Irma? Muistatte hänen salaperäisen miehen jota hän odotti katulampun alla ja kuinka "tohkeissaan" Sensuelli Irma leipoi marjapiirakan heidän ensi "visiitilleen" ja kattoi pöydän kauniisti niin kuin hyviin tapoihin kuuluu. Senhän me kaikki tiedämme, että Sensuelli Irma on kiireinen liikenainen, matkustelee paljon jo työnsäkin puolesta, mutta muistamme myös hyvin miten hän todellakin myös haaveili ja uneksi ja oli aina valmis heittäytymään kuviin joita Kaitsu hänestä otti. Hän ei ole nyt vähään aikaan ehtinyt "piipahtamaan" täällä TyyliSiskon luona, mutta hänelle kuuluu pelkkää hyvää, hänen sydämensä on pakahtua, hän on tehnyt suuren päätöksen elämässään, hän on muuttanut yhteen salaperäisen miehensä kanssa ja on todella onnellinen. Nyt voisimme leikillisesti sanoa tutun kliseen: tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, niin hyvää varmasti oli Sensuelli Irman valmistama marjapiirakka, mutta emme saa unohtaa sitä herkkää hetkeä, kun hän kirjoitti rakkaalleen, se kuva oli pysähdyttävä ja käsin kosketeltavissa. Varmasti saamme Sensuelli Irman vielä kuvauksiin ja saamme ehkä heistä yhteisen kuvan jossa ei näy pelkät jalat pöydän alla. Sitä odotellessa. Laitan muutaman ihanan kuvan niistä hetkistä kun Sensuelli Irma odotti salaperäistä miestään.
terv. TyyliSisko

Mustaa pitsiä

TyyliSiskon käsintehdyt pitsikorvakorut.
Näyttävät korut tuleviin juhliisi.

Hyväntekeväisyyden " tarinakoru "

Elämän tarkoitus

Usein me ihmiset pysähdymme miettimään mikä on elämän tarkoitus? Joskus me teemme helposta asiasta vaikean, mietimme liian monimutkaisesti asioita. Elämämme menee eteenpäin kuin juna, joskus suoraan ja joskus mutkien kautta. Olen aina ajatellut, että elämässä mitä sitten tapahtuukin, niin kaikilla on tarkoitus ja mikään täällä ei ole sattumaa.  Itselläni tapahtui keväällä käsittämätön asia ja voisi sanoa, että se muutti elämäni suunnan ja ehdottomasti parempaan. Olisi tärkeää aina välillä muistaa, miten hetken täällä vaan ollaan ja miksi se kannattaa hukata se punainen lanka eli elämä. Tarttukaamme elämään ja antakaamme sen viedä juuri siihen suuntaan kuin meille on elämän käsikirjoitus annettu. Se on varmaa, että sieltä vastaan tulee ilon hetkiä, mutta myös suru on läsnä. Miettikäämme kuitenkin, että jokainen päivä on lahja ja ollaan siitä nöyrästi kiitollisia.
-sv-

Tyyliä vai ei !

Jonkun mielestä tyyliä on lyhyt hame ja korkeat korot ja toisen mielestä se ei ole tyyliä nähnytkään. Meitä on monenlaisia naisia ja varmasti löytyy myös melkein yhtä monta tyyliä. Toiset naiset eivät lähde edes lähikauppaan ilman meikkiä ja toiset taas kulkevat vaikka kumisaappaat jalassa ja liinanen päässä. Se on hyvä, että moni uskaltaa olla oma itsensä, ei tarvitse meikata eikä kihartaa hiuksia jos se ei tunnu omalta tyyliltä. Pääasia on, että olet juuri sellainen kuin haluatkin olla. Voisi sanoa, että liinanenkin päässä voi olla tyylikäs. Minkälainen se on ja miten se on sidottu? Entäpä sitten jos naiset pukeutuvat seksikkäästi. Onko se paljastavaa pintaa, hameissa suuret halkiot tai voimakas dramaattinen meikki, vai onko se ne korkokengät ja se lyhyt hame?  Tässä voidaan tietysti olla taas montaa mieltä ja jokaisella on tästä oma näkemyksensä. TyyliSiskon mielestä seksikkyys naisella ei ole paljasta pintaa vaan tyylikkäästi ja hienovaraisesti puettuna esim. puku voi olla vaikka pitkä ilman halkioita, ei tarvita korkeita kenkiä vaan kaikki lähtee siitä miten kannat pukusi, miten liikut ja olet "ylväästi" naisellinen nainen. Hienoa on tietysti katsella myös naisia jotka osaavat kävellä korkeissa koroissa, miten luontevaa se on, mutta tärkeää on tässäkin, että kengätkin ovat juuri sinun itsesi näköiset ja ne tuntuu hyviltä. Nuorempana ainakin itse syyllistyin siihen, että ostin aina liian pieniä kenkiä ja vuosien mittaan  monet korkokengät jotka sitten jäi pitämättä. Nykyään onneksi ostan jo ns. "sopivia" kenkiä enkä todellakan kuvittele, että jalkani on numeroa pienempi. Voisi sanoa, että ikä on tuonut viisautta. Menkäämme kaikki naiset taas pystypäin eteenpäin ja olkaamme juuri sitä mitä sisimmässämme tunnemme. Muista, olet upea juuri sellaisena kuin olet ! Hyvä, että olemme erilaisia, sillä hirveäähän se olisi jos meitä rivissä kulkisi kaupungilla ja olisimme kaikki toistemme kopioita. Toisella tyyli on erilaista ja se ei välttämättä sovi toiselle, mutta jokainen meistä valitsee tyylinsä itse ja antaa sen näkyä. Ollaan rohkeita ja uskollisia omalle tyylillemme.

terv. TyyliSisko

"Juureni"

Olen ylpeä juuristani
sain viettää lapsuuteni
pienen kylän tyttönä
juosta paljain jaloin
kesämekossani
onkia illan hämärtyessä
tutun sillan luona
kasvoin naiseksi
kantaen unelmani
istuen omalla
kotikivelläni


Aika kuiskaa korvaani
iltapimeässä
ensisuudelmani
haaveilen sillallani
rannan hiekkaa poskillani
tavoitinko unelmani


Minä juoksin elämääni
vein palan juuristani
pienen kylän tyttönä
kannoin paljon matkallani
usein iltapimeässä
mietin tarinaani
kertoen sitä lapsilleni
palasen jätin sinullekin
löydät sen kiveltäni


Kylän tyttö voisi kertoa
luonnosta linnuista
joka mäkimansikastakin
kasteesta maassa
kaikki tarinat
jotka tuuli on

huuhtonut jo hiekasta
opein paljonkin
vaelsin välillä muuallakin
mutta palasin aina takaisin


Kylän tyttönä kasvoin naiseksi
ja vielä tänäänkin
ongin illan hämärtyessä
kirjoittelen tarinaani
miten kaikki vaikutti
kasvatti ja opetti
ilman näitä juuriani
kylän rauhaa
omaa kiveäkin
en olisi löytänyt
mitään kerrottavaa


Vielä tänäänkin
palaan sillalleni
kuuntelen hiljaista
luonnon voimaa
istun kivelläni
juureni ne ei katoa mihinkään
vaikka välillä vaeltaisin
palaan aina takaisin


Aika kuiskaa korvaani
iltapimeässä
ensisuudelmani
kasvoin naiseksi
rannan hiekkaa poskillani
jatkan matkaani

- sv -