Tiedätte sen tunteen, kun olet saavuttanut jotakin, josta joskus unissa haaveilit.
Ajattelit, että se on liian hyvää ollakseen totta, että minä oppisin.
Miettikää sitä riemua, kun huomaat onnistuneesti.
Se voi olla pieni asia ja toiset taas ajattelee, että se on jotakin suurta, minulla se Projekti alkoi, kun ostin kauniin kirjan, jossa oli erilaisia ihania neulemalleja.
Se sai minut ajatteleen, että osaisinko minäkin tehdä.
Niinpä lankojen ostoon ja puikkojen hankintaan.
Voin rehellisesti sanoa, että alku ei ollut ihan lupaava, mutta olin päättänyt, että yritän kuitenkin.
Päivä päivältä unelmani tuntui todelliselta ja sitä kohti halusin mennä. Luin ohjetta tarkkaan ja tässä valitsemassani mallissa oli ihana kukkopilli rivi alhaalla josta aloitin.
Ylpeänä kierros kierrokselta sai kuin sainkin kukkopilli rivin alas neuleeseen valmiiksi.
Huomasin, Hei tähän näyttää jo villapaidalta.
Vihdoin, kun unelmani oli valmis, niin soitin tyttärelleni ihan täpinöissä, tuletko käymään.
Neule piti myös prässätä, kokeilin, miten toimii jos laittaa painavia kirjoja päälle, uskokaa, mutta se toimi siitä tuli sileä.
Tyttäreni haki neuleen tänään ja huomasin, että väri taisi olla mieleinen ja mallikin.
Olin onnellinen, että osasin voihan siellä olla pieniä kauneusvirheitä, mutta ei se haittaa.
Innostuin, niin paljon, että aloitin tänään jo uutta mallia ja se tulee yllätyksenä lahjan saajalle, edellyttää tietysti, että saan sen valmiiksi.
Kertokaa minulle omista unelmistanne<3
Iltaterveisin Sisko
