Syvät ajatukset
Tuuli odotti lemeästi
ikkunalaudalla
Elämän sielun
täyteläisyys vuoroansa
Kutsu kävi
ja kun aallot löivät
rantakiviin
kohtalo oli tullut
koputtelemaan tikapuille
Syvät ajatukset vaelsivat
yksinäisyydessä
Tuoden terveiset jostakin
kaukaa meren takaa
Seisot hievahtamatta
kalliolla
kätesi puristavat lujasti
kiveä
jonka olet löytänyt
louhikoista
Musta yö kohtaa kulkijan
Ei pöe lempeää sanottavaa
yön pimeät kujat odottavat
Löydänkö pois tästä
syvyydestä
heitätkö hukkaan hyvän
joka kielekkeellä odottaa
vuoroansa
Elä,än mausteisen hetken
tunnet syvyydestä
joka huutaa
ota minut
Sisko Vainio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti