Ikävä on monesti Lemmenkulmalle, olihan se Kaitsun ja mun ensimmänen koti. Siellä tehtiin kaikenlaista mm. Koruja ja Kai nikkaroi hienoja jakkaroita meidän 100 vuotta vanhan suurin lattiasta. Jotakin jäi muistoksi siitäkinja hyvin on jakkarat kestänyt.
Miten nopeasti vuodet vierii muutostakin on jo pian neljä vuotta. Muutama huti on tullut tehtyä sen jälkeen ei oikein tuntunut löytyvän kotia, mutta nyt ollaan oltu yli vuosi jo Trekolissa joka on seniorikoti. Tämä on ihana paikka ja keväällä oli ihana seurata miten kaikki nousi maan roudan alta ja yhtäkkiä kaikki vain oli upeassa loistossaan. Luonto on ihmeellinen voimavara meille jokaiselle.
Seniorikodissa päivät menevät nopeasti ja tekemistä riittää. Usein mietin miten onnekkaita olimme, että löysimme näin ihanan paikan ja miten paljon täällä on toimintaa.
Toivomme, että saamme olla pitkään ja ihmiset jotka täällä asuu, niin ovat mukavia ja kaikki me vähän niinkuin huolehdimme toisistamme sillai hyvällä tavalla.
Tälläisiä paikkoja saisi olla lisää, sillä liian moni ikääntyvä ihminen on yksin omien murheittensa kanssa. Lapset asuvat kaukana tai eivät muuten ehdi kiireittensä keskellä.
Täällä yhteisössä tuntee olevansa turvassa, saa mennä muiden joukkoon tai olla ihan omassa kodissaan jos ei jaksa keskustella, kukaan ei katso pahalla ja kaikki toimintaki on vapaaehtoista.
Olemme Kaitsun kanssa todenneet, että koti on löytynyt Lemmenkulman jälkeen monien epäonnistumisten jälkeen. Viihdymme ja täällä on turvallista asua ja tietää myös, että jos tulee joku Ongelma, niin aina on ihmisiä ympärillä joilta voi kysyä neuvoa.
Täällä on hyvä vanheta hyvien ihmisten ympäröimänä, olemme todella onnekkaita.
Ihanaa sunnuntaita Teille kaikille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti