Isänpäivänä laitan kynttilän palamaan ja muistelen omaa isääni. Hän teki pitkiä päiviä pienyrittäjänä ja toi ruuan pöytään isolle perheelle, meitä lapsia oli kotona viisi. Muistan, miten en voinut nukkua, ennenkuin kuului kuorma-auton ääni, niin tiesin, että isä oli päässyt kotiin.
Muistan myös miten aina halusin mukaan, kun hän lähti viemään santaa tai soraa tilaajalle. Matkat olivat pitkiä ja minä kiipesin aina piipouhyllylle ja nukahdin usein sinne enkä tiennyt koko matkasta mitään. Piipouhyllyllä oli turvallista nukkua ja sai olla isänsä lähellä.
Me lapset myös tiesimme isästä sen puolen, että kun hän oli kotona sunnuntaisin, niin piti olla hiiren hiljaa, kun kuunneltiin aamu jumalanpalvelusta ja se tuntui muutenkin ihmeelluseltä, että isä oli kotona.
Haluan lähettää Isälleni sinne jonnekin pilvien matkassa Hyvää Isäinpäivää sinne jonnekin, missä olet ollut jo monta vuotta.
Katselen kynttilän palamista ja mietin, näet sen ja terveiset tulee perille ❤️
❤️tyttäresi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti