Uupunut/
Uupunut häpeästä
kantanut mukanaan
mennyt kumaranpaan
luuhistunut iskuista
vaikea on ollut olla paikallaan
Nyt on aika uupuneen levähtää
ilman etsimistä
elämän virta ei enää kuljeta
Miehen olemus on muuttunut
pieneksi
askeleet ja selkä kumarassa
hän on laahustanut
Nyt on aika jäähyväisten
tälle miehelle
nousta sisältään
annettava voima
elämän kiertokulku ei ole mutkaton
mutta taakka ei saa olla liian korkea
Avataan puristukset
annetaan anteeksi myös itselle
emme pysty muuttamaan jo elettyä
Tehdään tulevasta
sieluumne kirkkautta
Upea Isra Abdullan taideteos
runo Sisko Vainio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti