Äideille, mummuille, isoäideille, muoreille

Tämä äitienpäivä jää varmasti meidän kaikkien mieleen nyt erikoisella tavalla. Emme saa nähdä läheisiämme, lapsiamme, lapsenlapsiamme ja emme myöskään omiä äitejämme. Muistakaamme kuitenkin, että tämä on meille kaikille parhaaksi ja nyt kun jaksamme tämän vaikean ajan, niin nautimme ensivuonna sitäkin enemmän äitienpäivästä, jonka saamme viettää rakkaittemme kanssa.

Me olemme upeita äitejä ja haluankin laittaa tämän runoni muistuttamaan meidän kaikkien äittien kauneudesta.

Metsänneito

Sitoen kukkaseppeleen hiuksilleni.
Sanot, olen kaunis,
kuin metsänneito
niityn keskellä.
Puron solina.
Havahdun!

Lähdevettä läiskyy helmoilleni.
Onko tämä satua vai tätä
maailmaa.

Elämässä riittää ihmeitä.
Ajan kulun laskemista.
Täydellistä.
Sanattomia tuokioita vain katsella.
Sydän on täynnä kauneutta.
Sielusi rakkaustilassa.

Sanot jotakin, sanasi takeltelevat
tässä onnellisuudessa.

Tämänkin päivän valoa
siirrät häneen.
Rajallisuus elämään
joskus kadottaa
kaiken tämän ihmeen.

Synnyttää muistot, joita vaalit.

Luonnon helmassa täytät korisi,
mihin keräät elämäsi palaset.

Rakkauden helmet,
tunteiden tilan.
Halausten puristukset,
sanojen tarkoitukset.

Juokset vielä niityllä.
Päässäsi kukkaseppele,
vain hiuksissasi kuultava valo,
näkyy vielä hetken.

Kunnes katoaa metsän
reunan taa.
-sv-

Lapsuuden piilot

Muistan sen suolaisen
maun huulillani,
kun napsin lapsena
suuhuni ketunleipiä.
Miten aurinko tanssitti
pienen tuulen väreeen
kanssa kotikoivuja.

Kannolla istuessani
ihmettelin sitä
kaikkea kaunista,
mikä minut ympäröi.

Tänään metsästäni
en löydä ketunleipiä,
mutta sen saman
tunteen silmät
sulkiessani.

Lapsuuden kesän,
joka vilisee silmissäni.
Näen ne piilopaikat,
joihin juoksimme
veljeni kanssa.

Leikimme käpylehmillä
ja olimme turvassa
siinä kotipihassa.

Emme tienneet,
mitä elämä tuo tullessaan.
 Tänäänkin turvasatamani
on koti.
Veljeni kulkee enkelinä
rinnallani.

Silmät sulkiessani
lapsuuden kesän
piilopaikat
pysyy aina
muistoissani.
-sv-

Elämässäni on ollut tosi vaikea viikko. Jännitystä, että kaikki menee hyvin. Kaiken tämän vaikeuden keskellä olen äärettömän onnellinen siitä kaikesta mitä elämä on minulle antanut. 
Harvoin avaan omaa elämääni näin suoraan, mutta nyt olen pakahtua onnesta, kun mieheni vaikea leikkaus on takanapäin, vaikka tiedän, että vielä on monta vaihetta, että kaikki tasoittuu ja saadaan mallilleen. Monta sairaalakäyntiä, mutta onneksi pahin on jo ohi. Pelkäsimme ja jännitimme monta viikkoa, että pääseekö hän edes leikkaukseen tämän koronan takia, mutta nyt se pelko on ohi ja mennään eteenpäin mitä se elämä sitten tuokaan.

 Tämä aika yksin kotona on taas pistänyt paljon miettimään yleensäkin tätä elämää ja läheisiä ympärillä jotka ovat tukeneet. 
Olen saanut tuntea miten minusta välitetään ja kannetaan huolta ja meillä on ihania ystäviä. Yksi ystävistämme jaksaa kantaa työpäivänsä päälle meille oven taa kauppakassit kerta kerran jälkeen. Olemme usein puhuneet tästä mieheni kanssa, että miten meidän olisi käynyt jos olisimme joutuneet käymään itse kaupassa, kun kuulumme molemmat riskiryhmään. Hän on meidän pelastava Enkeli. Kaikilla teillä on varmasti näitä samoja tuntemuksia, olette saanut tai antanut apua läheisillenne.
 Täällä yksin ollessani olen myös tajunnut, että miten yksin ihminen voi olla.
Monet ovat kirjoitelleet minulle henkilökohtaisia tarinoitaan tänä vaikeana aikana. Näitä tarinoita jakaessamme olemme huomanneet, että aina on joukossa valitettavasti kaikilla meillä kokemuksia myös siitä, miten voidaan unohtaa täysin toisen olemassaolo. Tällä joka on unohdettu, niin hänen pitää muistaa olla onnellinen niistä läheisistä ja ystävistä joiden kanssa saa jakaa ilot ja surut. 
Eilen kävelin hautausmaalla ja itku tuli veljeni haudalla ikävä on edelleen kova. En unohda koskaan miten hän rakensi siltaa jota lähdin kulkemaan ja rakentamaan. Miten tärkeät olivat hänen sanansa ja opetukset. Ihminen voi pettyä monta kertaa elämänsä aikana ja rakentaa sillan aina uudelleen ja uudelleen. Joskus tulee hetki, että ymmärrät antaa periksi ja tyytyä siihen. Ole kuitenkin iloinen niistä, jotka kulkee matkallasi. 
Tänään olen onnellinen siitä, että minulla on mies jonka saan pian kotiin. Lapseni jotka kantavat huolta jaksamisestani, lapsenlapseni ja ne tärkeät ihanat Ystävämme joista muistamme joka päivä kiittää.
-sv-

Kiinni unelmassa

Katselin eilen mielenkiintoisen elokuvan. Se kertoi naisesta joka halusi luoda jotain omaa ja ainutlaatuista. Hän näki silmissään, että hän on oikealla tiellä. Vaikeuksistaan huolimatta hän meni päämääräänsä kohti. Hän ei luonut sitä pelkästään itselleen vaan kaikille naisille ja kaiken kokoisille naisille. Tämä kaikki tapahtui 50 luvulla ja silloin oli naisen vaikeampi näyttää tai saada kunnioitusta siitä unelmastaan minkä eteen hän oli valmis laittamaan kaikki voimansa.
 Hän sai monesti pettyä ja vei jopa omat korunsa panttilainaamoon, että hän sai työntekijöilleen maksettua palkat. Hän luotti siihen, että kun hän on luottamuksen arvoinen, niin häntäkin kunnioitetaan. Tämä kaikki kantoi hedelmää vähitellen. 
Vuosien saatossa hänen työnsä huomattiin. Hän oli köyhistä oloista ja siksi hän tiesi, että hän joutuu tekemään paljon unelmiensa eteen. Hän antoi tilaa ja arvostusta työntekijöilleen ja niinpä hän itsekin sai sitä. 
Tämä elokuva puhutteli minua paljon, nyt on erilainen vaikea aika, mutta olemme varmasti huomanneet, että kun auttaa toista, niin saa takaisin. Vaikka nyt on vaikeaa meillä kaikilla, niin tämä ei ole ikuista. Mennään unelmia kohti ja rakennetaan siltaa uudelle tulevaisuudelle. Kaikki mitä nyt teemme kantaa hedelmää varmasti meille myöhemmin. 

Ei irroteta otetta omasta unelmastamme!
-sv-

Luonnon taide

Vaarallista, mutta niin kaunista.

Rohkenetko koskettaa?

Pelkäät, että hajoaa
luonnon voima,
mikä on rakentunut,
tehnyt taideteoksensa.

Miten herkästi
se särkyy.

Miten hauras se on.

Taiteilet lähellä.

Haluaisit kuitenkin
hieman ylettyä.

Alla vaara,
mikä piilee siellä
syvällä josakin.

Näet vain tummia
juovia, mutta mielesi
haluaa kuitenkin
vain katsella,
ei koskea.

Herkkä kuin ihminen,
joka vahvistuu
pintaa syvemmältä.

Ajattelet.
-sv-

Kerroksittain

Tunteiden kirjo
on kerroksittain.
Tässä hetkessä
kaikki voi tuntua
vaikealta.

Kerrokset ei
liiku ilman siirtelyä
ja ne nousevat
ylös ja alas.

Taivuttelemalla,
niitä sydämen muotoiseksi
murheetkin pienenevät.

Ei ole mitään kiirettä!
Mietitään tarkoin
joka askel ja suunta.

Kaikkia ei huomaa heti,
mutta tuskan laannuttua,
tajuamme.
Kaikki piti käydä
ja tuntea.

Uuden ajan aika on
edessäpäin
ja me vapaina
siirtelemään
palat oikein.
-sv-

Varjoja harkiten

Näinä päivinä kun olemme olleet neljän seinän sisällä, niin jokaiselle meille varmasti on tullut välillä hiljaisia hetkiä sydämeemme. On ollut aikaa miettiä monenlaista.Muistamme varmasti läheisiämme enemmän joka päivä. Vaikka olemme tavallaan vankina kotona, niin kuitenkin me teemme uskomattomia tekoja. Kiire on jäänyt pois ja vaikka kaikki on pysähtynyt, niin me emme ole, vaan annamme voimaa läheisillemme, itsellemme ja toisillemme.
Näinä päivinä olen paljon kirjoitellut ja tässä yksi runoni jonka haluan jakaa teille!

Varjoja harkiten

Jääkö rakkaus sinuun,
vai rakennatko linnoja.
Tanssiiko sydämesi
auringon päällä
ja saavatko sateen helmet
tulla kaulallesi?

Rakkaus on yhtä
sielusi kanssa.

Erkaannutko  itsestäsi
ja etsit koko elämäsi.
Kunnes ymmärrät,
voit etsiä, palata takaisin.

Rakkaus jää sinuun kasvamaan
ja opit sitä antamaan.

Käytä varjoja vain harkiten.

Kynttilöiden puhtaus
vie rippeet viimeiset.
-sv-