Tervetuloa TyyliSiskon sivulle
KULTALIITOKSIN
Ilta-auringon kultaama hetki
jää muistoihin
kosketuksen lämpö iholle.
Sydämen vahva tunne
syvälle ajan
hyräilevään tunnetilaan.
Pysäyttää ajan
kuljettaa mietteitä sydänalaasi
lämpösiä lauseita pyyhit kyyneleitä.
Mieleesi palaa herkät hetket
ihanat odotukset.
Ne kulkeutuvat sydämesi mielialaan.
Rajattomien polkujen matkaajalle
illan rauhaan,
joka on kultaliitoksin sidottu
_sv_
Monelle ihmiselle joulu on kiireistä aikaa, pitää ehtiä ostamaan se ja se lahja, viemään pakettia sinne ja tänne. Nykyään ns. "jouluhössötys" aloitetaan aivan liian aikaisin. Marraskuussa soi jo liikkeissä joululaulut ja ihmisiä virtaa jatkuvana jonona sisään ja ulos liikkeisiin. Ihmiset ovat myös usein vähän "kireän" näköisiä kaupan pitkissä jonoissa ja hymy ei oikein ole huulilla.
Lapsenakin kotona oli aina kiire, mutta toisella tavalla. Äidin kanssa siivottiin koko talo katosta lattiaan. Hyllypaperit piti tietysti myös vaihtaa ja kaikki hyllyt siivottiin. Touhua riitti lapsikatraan kanssa, leivottiin ja askarreltiin koristeita äidin kanssa ja aina sai jonkin pienen paketinkin aattoiltana. Aatonaattona isäni vasta lähti lahjojen ostoon ja niitä ei koskaan haettu mistään isoista marketeista vaan maaseudun ainoasta lähikaupasta. Aattona hiljennyttiin joulukirkkoon ja sen jälkeen koko perhe istui syömään. Kukaan ei saanut koskaan lähteä jouluaattona pois pöydästä ennenkuin kaikki olivat syöneet. Usein kävi myös joulupukki ja yllättäin aina isä oli silloin jossakin pois ja ilmestyi taas pukin lähdettyä. Näitä ihania lapsuuden muistoja olen yrittänyt vaalia myös omille lapsilleni ja lapsenlapsilleni.
2 kk sitten avasin TyyliSiskon blogini ja olen nöyrästi kiitollinen siitä valtavasta määrästä jotka ovat seuranneet sivuani ja toivonkin,että meidän matka jatkuu ensivuonna ja Sensuelli Irmasta saadaan taas upeita kuvia ja tarinoita. Toivotamme koko TyyliSiskon poppoo rauhallista ja ihanaa joulun odotusta.
Sydän on tyhjä
mistä pumpata ilmaa
mistä voimaa hengittää
joskus vaan on
niin tyhjä olo
joskus vaan unohtaa
ihanaa että saa elää
ihanaa että on rakas vierellä
joka jakaa kanssasi
päivän raskaimmankin
juuri se sinun rakkaasi
antaa sinulle sitä ilmaa
antaa voimaa jaksaa
ohi päivän raskaimmankin
jostain taas löytyy hymykin
vaikka välillä oli
syvällä hukassa
pitäisi aina muistaa
mennä päivä kerrallaan
älä anna hymysi piiloutua
älä anna päivän raskaimmankan
itseäsi kumartaa
nouse
täytä sydämesi
hengitä
Olin sovittamassa yhtä kynähametta ja kaikki meni hyvin siihen asti kunnes laitoin omaa hametta takaisin päälleni. Jostain syystä vetoketju jäi jumiin ei liikkunut mihinkään. Mulla alkoi nousta jo hikipisaroita otsalle koska tunnetusti sovituskopissa tulee aina lämmin. Yritin monta kertaa, mutta turhaan. Menin myyjän luo ja pyysin hakaneulaa, että saisin jotenkin hameeni kiinni. Myyjä oli tosi ystävällinen ja lähti hakemaan hakaneulaa kassalta. Mielessäni kävi, että miten äiti aina opasti, että jos vetoketju jää jotenkin jumiin, niin silloin pitää laittaa saippuaa tai kynttilää, no kumpaakan ei ollut mukana, mutta ajattelin vielä kerran vähän "riuhtaista" ja yht`äkkiä se vetoketju alkoi liikkua kuin itsestään. Kiitin myyjää ja kerroin, että sain jo hameeni kiinni. Tästä päästäänkin siihen, että naisen käsilaukusta voisi vaikka löytyä pala saippuaa tai kynttilää, jos tälläinen yllättävä tilanne tulee, no eihän se tietysti joka kerta voi olla niin huono tuuri, mutta.. nainenhan voi aina varautua kaikkeen.
Jatkoin matkaani ja minua hymyilitti jo koko asia vaikka tunnelma siellä sovituskopissa oli kyllä hymystä kaukana.
Nainen lähtee ostoksille, ensin hän katselee näyteikkunat, eli tekee ns. näyteikkunaostoksia. Tää varmaan näyttäisi hyvältä, mutta sitten tulee pieni epäröinti, olisiko mahdollisesti sitä vaatetta muuta väriä. Nainen jatkaa matkaa, menee seuraavaan liikkeeseen ehkä jo sisälle asti, kokeilee vaihtoehtoja. Välttämättä ei hae mitään erityistä, mutta olisi kuitenkin kiva kokeilla jotain. Nainen miettii kotona olevan vaatekaapin sisältöä, sopisiko tämä sen kanssa ja kävisikö tämä huivi sen mekon kanssa.
Nainen ottaa "aikalisän" menee kahville tai syömään, kelaa mielessään vaihtoehtoja ja on jo ehkä jättänyt jo jonkin vaatteen varaukseenkin. Nainen kiertää kaikki mahdolliset liikkeet ja saattaa palata kuitenkin juuri siihen ensimmäiseen liikkeeseen johon on tehnyt sen mahdollisen varauksen. Nainen ostaa vaatteen, varmistaa vielä, että sen voi palauttaa jos se ei sovi. Nainen tulee kotiin, sovittaa vaatetta, joskus se saattaa olla hyvinkin onnistunut ostos, mutta joskus myös sitä on seuraavana päivänä lähdetty palauttaan, kun kotona on huomattu, että se ei ollutkaan yhtään sellainen kuin liikkeessä, värikin näyttää erilaiselta. Näin nainen on saanut kulumaan lähes kaksi päivää ja kuluttanut aikaansa hyvinkin selvään asiaan, mutta mitä tekee mies.....
Menee ensimmäiseen liikkeeseen, sovittaa maksimissaan 3 vaatetta ja valitsee siitä. Kaikkeen tähän kuluu aikaa korkeintaan tunti.
Tämä tietysti on vähän "karrikoiden" sanottu, mutta pakko myöntää, että itse naisena ainakin olen sortunut juuri tähän monen tunnin shoppailuun ja tuloksena saattaa silti olla nolla.
Jos jotain olen oppinut kun valmistuin eat Pukeutumisneuvojaksi, niin ainakin sen, että naisen kaapissa ei tarvitse olla niin kauheasti sitä vaatetta vaan tärkeää on, että siellä on hyvä peruspuvusto, johon sopivasti asusteilla vaihtamalla saa taas uuden näköisen kokonaisuuden ja totuus on myös se, että tämän ikäisellä naisella pitäisi olla jo kaapissa sopiva vaate ja asusteet jos kutsu käy johonkin juhliin. Naisena kuitenkin olen vähän turhamainen ja sillon tällöin sorrun shoppailuun vaikka ei aina tarvitsikaan mitään ja kivahan on harrastaa sitä "näyteikkunashoppailuakin"
Mieheni isoäiti oli kertonut hänelle -40 luvulla olevasta tarinakahvilasta. Tämä jäi mieleeni ja halusin kirjoittaa kuvitteelisen tarinan ja elämän pienessä tarinakahvilassa.
Näissä kuvissa pariskunnat istuvat puistonpenkillä ja suuntaavat hetken päästä askeleensa kohti tarinakahvilaa.
Nuoripari saman varjon alla kohti yhteistä tulevaisuutta ja tarinakahvila on jo tullut heillekin tutuksi, siellä haaveillaan ja tunnelmoidaan.
Tämän pariskunnan askeleet johtavat tarinakahvilaan, siellä on tavattu tuttuja jo monien vuosien ajan. Kiva vaihtaa taas kuulumisia, tarinoida hetki ja lähteä sitten kotia kohti.
Tämä vanha pariskunta muistelee puistonpenkillä, kuinka he nuorena istuivat tarinakahvilassa. Miten he tapasivat siellä toisensa ja rakastuivat. Monen monta tarinaa olisi heillä kerrottavanaan, vaan ei jouda nyt, sillä sinne heidänkin verkkainen kulkunsa johtaa, mihis muuhun kuin tarinakahvilaan. Sama nurkkapöytä edelleen vapaana aivan kuin heitä varten.
Nämä kädet koskettivat toisiaan ja muistelivat nuoruuttaan tarinakahvilan hämärässä.
Usein tarinakahvilaan tultiin myös pyörillä. Matka oli joskus pitkäkin ja tuttuun tunnelmalliseen kahvilaan tultiin vaikka huonommallakin säällä.
Vanha ja kodikas kahvila johon oli helppo mennä. Ovi kutsui sisään astumaaan tarinoimaan....
Usein rakastavaiset istuivat aivan hiljaa ei tarvittu edes sanoja. Toisen katse riitti kertomaan mitä toinen ajatteli. Siellä tuntui varpaista asti kun toinen liikahti. Hellyys joka oli siellä läsnä pienin kosketuksin, varovaisin liikkein.
Tästä tarinakahvilasta riittäisi kerrottavaksi monta tarinaa. Miten moni on siellä rakastunut tai siellä on kosittu. Varmasti siellä on myös riidelty ja taas uudelleen sovittu. Siellä on myös tullut pettymyksiä, mutta myös suuria onnen tunteita. Paljon on siellä kerrottu varmaan myös salaisuuksia.
Jos tämä tarinakahvila olisi vielä olemassa, niin varmasti se toisi vieläkin sinne erilaisia pariskuntia. Ennen oli aikaa istua ja haaveilla, mutta nyt tarinakahvilassa käytäisiin vaan nopeasti kääntymässä ja silloin sen kahvilan nimen pitäisi olla jo aivan muu.
Tämä todellinen tarinakahvila on ollut -40 luvulla Lahdessa.
Lapsenakin kotona oli aina kiire, mutta toisella tavalla. Äidin kanssa siivottiin koko talo katosta lattiaan. Hyllypaperit piti tietysti myös vaihtaa ja kaikki hyllyt siivottiin. Touhua riitti lapsikatraan kanssa, leivottiin ja askarreltiin koristeita äidin kanssa ja aina sai jonkin pienen paketinkin aattoiltana. Aatonaattona isäni vasta lähti lahjojen ostoon ja niitä ei koskaan haettu mistään isoista marketeista vaan maaseudun ainoasta lähikaupasta. Aattona hiljennyttiin joulukirkkoon ja sen jälkeen koko perhe istui syömään. Kukaan ei saanut koskaan lähteä jouluaattona pois pöydästä ennenkuin kaikki olivat syöneet. Usein kävi myös joulupukki ja yllättäin aina isä oli silloin jossakin pois ja ilmestyi taas pukin lähdettyä. Näitä ihania lapsuuden muistoja olen yrittänyt vaalia myös omille lapsilleni ja lapsenlapsilleni.
