Missä haluaisit olla juuri nyt?

Mikä on teidän ihanin paikka? Onko se hiljaisuuden hetki jossakin joenrannalla jossa sielu lepää? Vai onko se jossakin suuressa kaupungissa hirveässä hälinässä? Tai onko se jotakin näiden välistä? Jokaisella meillä on se oma paikkamme jossa nyt haluamme olla juuri tässä hetkessä. Kaikilla se ei ole mahdollista toteuttaa, mutta pistäkää silmänne kiinni ja antakaa ajatuksenne voiman viedä teidät juuri siihen paikkaan missä haluaisitte olla. 
Pysähtykää hetkeksi haaveilemaan vaikka teillä olisi nyt mikä tahansa juttu kesken. Antakaa ajatuksen virran kulkea ja täyttää sydämenne. Hengittäkää syvään ja pumpatkaa ilmaa ja päästäkää se valloilleen aivan kuin nuori varsa kevät laitumella. Tuntekaa se tunne joka teitä kuljettaa siihen teidän paikkaanne ja teidän hetkeenne. Olkaa hetki hiljaa ja levätkää ajatuksienne kanssa, nauttikaa !
Palatkaa hitaasti takaisin, mutta muistakaa ottaa talteen jokainen ääni, sana, kosketus mitä se ikinä onkaan ja tallettakaa se omiin salaisiin hetkiinne joista voitte aina uudelleen ammentaa voimaa silloin kun sitä eniten kaipaatte.

-sv-

Yllätyksiä luvassa

Onko teitä koskaan yllätetty "isosti" , se tunne kun tajuaa, että on tärkeä ihminen ja elämässä toteutuu suuri haave jota on haaveillut jo pitkään. Ihanaa että elämässä on tälläisiä salaisuuksia joista haluan pitää vielä tiukasti kiinni, mutta kun sen aika on niin huudan sen koko maailmalle.Tuskin maltan odottaa, kun saan kertoa siitä täällä blogissani.
 Te kaikki ihanat ihmiset jotka olette seuranneet näitä tarinoitani, olen nöyrästi kiitollinen ja edelleen ihmeissäni siitä valtavasta määrästä ja kivoista palautteista joita olen saanut TyyliSiskon sähköpostiin. Ilokseni huomasin, että uusia maita on tullut lisää ja nyt blogiani seuraa jo 37 maata ja se on huikeaa. Tästä on hyvä jatkaa meidän yhteistä matkaa yhdessä. Tämä blogini on ollut minun "henkireikä" monellakin tapaa ja edelleenkin kirjoittelen tänne muustakin kuin tyylistä, muodista. 

-sv-

Onnellisen elämän kakku

Kesällä "pongaa" kaikkea hauskaa ja tämä kakkuresepti on kyllä ihan paras mitä oon nähnyt ja meinaan myös kokeilla. Tämän kakun voisi tehdä myös muinakin vuodenaikoina.

Pohja:
3 dl kärsivällisyyttä
7 dl itseluottamusta
300 g päättäväisyyttä
200 g elämänkokemusta
400 g uskoa huomiseen
1 rkl huumorintajua
2 dl puhdasta iloa

Kuorrutus ja täyte:
-tyytyväisyyttä             näitä reilusti
-kiitollisuutta                ei säästäen
-huolettomuutta
-lämpöä
-hellyyttä                      paksu kerros
-koristeita

Valmistus
Kärsivällisyyttä , itseluottamusta ja päättäväisyyttä vatkataan kunnes seos on kuohkea.
Tähän lisätään varovasti elämänkokemus. Lopuksi lisätään uskoa huomiseen sekoitettuna
huumorintajuun ja puhtaaseen iloon. Vuoka voidellaan liikunnan ilolla ja jauhotetaan
muistoilla. Turhat murheet karistetaan pois. Paistetaan kovassa lämmössä.
Pohja kostutetaan uudella innostuksella. (huom. varo ettei pohja hajoa!)
Sisälle levitetään lämpöä ja hellyyttä. tyytyväisyydestä, kiitollisuudesta ja
huolettomuudesta valmistetaan kuorrutus, joka levitetään paksuna kerroksena pohjan päälle.
Koristellaan seikkailumielellä, lähimmäisenrakkaudella, seurallisuudella, uskolla, toivolla
ja rakkaudella ym. mitä varastostasi löytyy.
Kaiken päälle ripotellaan vielä levollisuutta.

Tarjoilu:
Asetetaan tarjolle kauniisti avaraan tilaan ja nautitaan päivittäin suurina annoksina Ystävien
seurassa ja erityisesti yksinäisyydessä.

RESEPTIÄ SUOSITELLAAN SYDÄMMELLISESTI!

ps. aika hyvältä ohje vaikuttaa, siispä nyt kaikki innolla kakun tekoon!

Aamun kajastus

Kesäyö on usein aikaa kun ei malta nukkua. Odottaa kun aamu alkaa kajastaa, ensimmäiset auringon säteet nostavat päätänsä. Kävelet kasteisessa ruohikossa ja odotat ja kuuntelet aivan kuin se kertoisi sinulle, että on alkamassa kesän kaunein päivä. Jäät hiljaa paikoillesi ja nautit vain siitä kaikesta mitä ympärilläsi tapahtuu. Sydämesi lyö voimakkaasti ja otat taas muutaman askeleen. Havahdut johonkin ääneen ja et ehdi nähdä kuin pienen väläyksen oravasta, kun se jo matkaa muualle syömään sillä sen aamuruokailua oli häiritty. Maa on vielä viileää yön jäljiltä, mutta jatkat matkaasi ja kuuntelet sitä ihanaa rauhaa ja taivaan hiljaisuutta. Kuulet monenlaista "lintukonserttia" siinä kulkiessasi. Ihailet niitä kaikkia kauniita kukkia, joista osa nukkuu vielä, mutta muutamat on jo aukaisseet "silmänsä" ja haluavat kurkistaa auringon ihmeellistä voimaa. Seisot vielä hetken paikallasi ja annat tuulen henkäyksen viipyä hetken ihollasi ja huomaat miten huulesi kaartuvat hymyyn. Saat nähdä ja tuntea tämän kaiken, luonnon ihmeellisyyden, tuntea sen, aivan kuin se "lävistäisi" sinut kauneudellaan. Istut vielä hetken pihakeinussa ja jäät siihen mietteisiisi hyräilemään kuinka kaunis on aamunkoitto...

-sv-

Tahdon kulkea kanssasi pitkän matkan

Tahdon kulkea kanssasi onnellisen
pitkän matkan yhdessä.
Unelmiimme uskoen
ja toisiimme nojaten.
Sydämemme ovat kuin polku
josta on vain yksi ovi.
Olemme kuin kirja
jossa on vain yksi tarina
Meidän rakkaustarina.

Yhdessä katsomme eteen, 
emme taaksepäin.
Rakkaus piirsi meille taulun
sitä kohden menemme
ja vielä vanhanakin muistamme
miten yhteen kasvoimme.

Rakkauden lauseet sydämeen suljimme ja
ne lauseet kestää vielä vanhanakin.
Sinun lämmin hymysi
siirtyy minun hymyyni.
-sv-

Äiti

Usein mietin, että mitä olen pystynyt antamaan omille lapsilleni. Olenko kannustanut tarpeeksi ja rohkaissut löytämään oman tiensä? Olenko antanut rakkautta ja hyväksyntää? Olenko tukenut ja antanut sen olkapään ja kuunnellut silloin kun on tarvinnut? Olenko ollut läsnä oleva äiti? Olenko osannut siirtyä tilanteesta johon minua ei ole tarvittu. Olenko ollut helposti lähestyttävä, että minulle äitinä saa tulla kertomaan ne vaikeatkin asiat? 
Paljon kysymyksiä ja äitinä olemisen vaikeuttakin, mutta sydämelläni olen rakastanut ja rakastan edelleenkin. Olen onnellinen, että minä olen saanut 2 ihanaa lasta joiden matkaa olen saanut seurata ja miten erilaisia heidän matkansa on ollut ja tulee aina olemaan. Lapseni on jo aikuisia, mutta ei ole päivää etten muistaisi millaisia he olivat lapsena, mitä touhusivat ja miten he saivat elää lapsuutensa. Me äidit huolehdimme lapsistamme vielä kun he ovat aikuisiakin, mutta teemme sen edelleen rakkaudella. Joskus on varmaan hetkiä, että lapsemme ajattelee, että äiti voisitko nyt olla hiljaa ja että minä tiedän itse tämän asian paremmin kuin sinä. Silloin meidän äitien on hyvä siirtyä ja kuunnella juuri tätä lapsen sydäntä eikä itsekkäästi vaan ajatella omaa itseänsä. Taas tulee aika kun lapsesi tarvitsee sinua ja vuosien saatossa olen oppinut, että lapeni tarvitsevat sitä omaa tilaa, niin kuin itsekin me kaikki äiditkin tarvitsemme, mutta olkapää on lähellä kun sen aika on.

-sv-

Lähtötunnelmissa !

Häijään Kultalyhdyssä Naisten pukeutumisilta. Puhuttiin vartalonmuodoista, tyylistä, väreistä ja mittasuhteista. Sovittiin, että nähdään myöhemmin värianalyysein merkeissä. 
Kiitos Eevalle ja kaikille mukana olleille oli kiva ilta.