Neiti suppusuu

Siinä hän istuu täysin omassa rauhassa, niinkuin ei mitään tietäisi, että häntä tuijotetaan tällähetkellä. Mietitään miksi hän istuu tuossa kukkapurkin juurella ja onko hällä jotain asiaa. Tämä neiti suppusuu on tullut kertomaan, että nyt kun kaikkien pitää olla enemmän ja enemmän kotona, niin miksi ei voisi alkaa vaikka tekemään tälläisiä tai mitä muuta tahansa. 

Muistetaan kuitenkin mitä tahansa teemmekin, niin tehdään se sydämestä ja kyllä sitä voi olla ihan vaan tekemättä mitään, niinkuin tämä neiti suppusuu. 

Tärkeintä on uskoa huomiseen ja mennä yksi päivä kerrallaan eteenpäin. Vielä tulee se ihana päivä, kun voimme taas kulkea ja mennä vapaasti ja osaamme vamasti nauttia siitä aivan eri tavalla, kuin ennen.

-sv-

 

Tyttö mietteliäänä

Tyttö kaivolla mietteliäänä,

etsii itseään.

Ajatukset kulkevat,

mutta lauseet eivät

löydä paikkaa.

Haluaisipa joku, puristaisi minua.

Eläisi rinnallani.

Haluaisin taipua kuin kevään tulo.

Antaa hellyyden nousta pintaan.

Täyttäisi minut,

kuin tuon veden pinnan.

Piripintaan tasoittaisit elämäni.

Ei kantaisi enää pettymyksiä,

ei etsisi itseään.

Vaikka istunkin yksin kaivolla,

elämääni on juurrutettu.

Siihen on lisätty,

ripaus romantiikkaa, hirmu paljon rakkautta.

Kaikenlaisia tunteita. Veden pinta on täyttynyt. 

 

Runo:  Sisko Vainio

Kuva:  Heidi Vettenranta

Arvokas elämä

Kuuluuko luonteesi ominaisuuteen, että mietit jo edellispäivän iltana mitä teet seuraavana päivänä? Itse voin hyvin allekirjoittaa tämän. Entä sitten jos sattuu jotakin joka pysäyttää sinut todellakin tästä "kilpajuoksusta" jos joudut punnitsemaan mikä on tärkeää? Onko se että saat kaikki päässäsi järjestykseen mitä teet milläkin ajalla ja riittääkö sinun päiväsi ? ehditkö tehdä kaiken valmiiksi? Pystyykö elämää tekemään valmiiksi? Ihminen on vähän kuin "kartta", välillä pitää pysähtyä minne pitää ottaa seuraava suunta. Onko sinulla "kompassi" mukana, että et "haahuile" minne tahansa? Viimepäivinä olen taas itse muistanut ottaa "kompassin" ja tutkinut omaa "karttaani" miettinyt omaa suuntaani ja päämääriä mitä asetan itselleni. Liian usein unohtaa, että elämä on seikkailu, tartu kiinni ja lähde siihen seikkailuun ilman mitään ennakko suunnittelua. Ravistele itseäsi hereille sillä kukaan meistä ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan ja jos et tartu elämään kiinni, niin se voi jäädä näkemättä. 
-sv-

Tammikuu v. 2022 Runokortti

Rono: Sisko Vainio    Kuva: Katja Lammasniemi    PORI / FINLAND

 

                                        

Tammikuun runo

 Puiden oksat koskettavat ikkunaan

hiljaisuutta kantaen.

Lumen viitta säihkyen odottaa

vesipisaroiden kiteytymistä

kylmyyden viivalla.

Jään pienet ihmeet kerääntyvät nurkkiin

jossa pitävät omaa helinäänsä.

Pakkasen asetuttua jään hileet tanssivat

vielä kohmeisina putoillen maahan.

Talven viima on syntynyt polun reunaan.

-sv-

Kissasukat

 

 

 

 

 

 

 

 

Tammikuu v. 2022

         Vuosi 2022 tuokoon meille rauhaa, tasapainoa ja rakkautta ja ennenkaikkea terveyttä. Vaikeasta tilanteesta huolimatta yrittäkäämme pitää yllä positiivisuutta ja nauttia jokaisesta päivästämme mitä se kullekin tuokin eteen. Antakaamme läheisillemme tukea ja turvaa vaikeina päivinä.

Tämän kauniin kuvan on ikuistanut Katja Lammasniemi ja tarinan on kirjoittanut Sisko Vainio