"Vanhalle" uusi elämä

Vanhan vintin kätköistä löytyi matkalaukku joka pysäytti miettimään, mitähän tälläkin on kuljetettu ja missä kaikessa se on ollu? Laukku oli jo aika "ränsistynyt" ja hyvin vanha. Lukkokin siitä oli jo hajonnut. Istuin vintin rappusilla ja ajattelin, kenellehän tämä on kuulunut? Varmasti joku upea nuori nainen on usein pakannut laukun ja lähtenyt maailmalle, varmaan Pariisiin. Laukku on ollut täynnä hienoja silkkisiä alusvaatteita ja upeita juhlaleninkeitä, tietysti silkkisiä tai paksusta sametista. Monet korkokengätkin on mahtunut laukkuun ja monenlaisia asusteita. Matkalta palattuaan nainen on vienyt laukun taas vintille odottamaan uutta matkaa.
Laukku on voinut olla myös nuoren avioparin jonka he ovat saaneet häälahjaksi ja joka muistojen kätköissä on kulunut vintillä ja sitä on käytetty aina kun on tarvittu.
Laukku on voitu myös vaikka huutaa huutokaupasta ja sen jälkeen unohdettu vintille. Se on ainakin varmaa, että laukulla olisi monta tarinaa kerrottavana ja se kätkee paljon sisäänsä, mutta jokainen meistä voi matkata mielikuvitusmaailmaansa ja keksiä laukulle oman tarinan.
TyyliSisko halusi antaa laukulle vielä uuden elämän ja maalasi laukun punaiseksi, joku muu olisi voinut antaa laukun olla sellaisenaan, mutta mielestäni laukusta tuli tyylikäs ja sai täysin uuden ilmeen, ei haittaa vaikka lukko on rikki, laukku on kaunis sisustukseen ja voihan sen sisälle kätkeä aarteita.

Elämän kiertokulkua

Syksy koputtelee ovella ja aurinko yrittää vielä pilkistää pilvien raosta. Kesä on pyyhkäissyt pois ja syksyn varjo on jo astumassa. Syksyssä on paljon kuitenkin kaunista. Ruskan värit ja ilta hämärät, kynttilöiden kaunis tunnelma ja takkatulen loimu. Syksyssä voi nähdä myöskin hauskojakin asioita, miten lapsi juoksee vesilätäkköön, hyppii siinä suupielet hymyssä. Vielä hauskempaa se on jos lapsi onnistuu karkaamaan sukkasillaan, ainakin lapsen mielestä. Syksy tuo puiston penkille vanhan pariskunnan jotka miettivät elämänsä syksyjä siinä istuessaan.
Syksy on pieni hetki taas elämässä, sitten tulee talvi ja taas havahdumme siihen, kun jääpuikot sulavat räystäissä ja kevät aurinko alkaa taas pilkistää verhojen välistä. Silloin jälleen olemme saaneet uuden kevään ja odottelemme mitä ihanaa se tuo taas tullessaan.

Miten kaikki alkoi?

Keväällä 2015 valmistuin Eat Pukeutumisneuvojaksi ja silloin aloin miettimään, että jospa minäkin alkaisin kirjoittamaan blogia. Sillon ajattelin, että kirjottelen sinne joskus vähän jotain, vähän yritän myydäkin jotain ja Sensuelli Irma oli innostuneena mukana kuvauksissa ja Kaitsu vastasi meidän kuvakulmista ja kuvauksesta. Minä TyyliSisko vastasin tarinoista ja asusteista ja vaatteista. 
Blogini avasin lokakuussa ja huomasin melko nopeasti, että sinne oli kiva kirjotella kaikkia tarinoita, tyyliäkään kuitenkaan unohtamatta. Monesti kuvat joita löysin jostakin synnytti tarinoita ja joskus tarina vaan alkoi kulkemaan ja Kaitsu etsi siihen kuvia, hyvä esimerkki oli esim. markkinoilla jossa lopuksi oli hämmästynyt bussikuskin ilme. Tämä on ollut saumatonta yhteistyötä ja Sensuelli Irmakin on ollut aina valmis heittäytyyn. Myöhemmin kuvauksiin tuli myös "Elovehnä" Eeva ja monta hauskaa kuvaa ja tarinaa saatiin, unohtamatta Eijan ja Tinon häitäkään jossa sain olla kaasona ja olla valitsemassa Eijan hääpukua ja asusteita ja tietysti myös Tinon.
Myöhemmin huomasin, että myynti tämän kautta ei ollut meidän juttu ja jätinkin sen kokonaan pois.
Kuukaudet kuluivat paljon tapahtui myös ihan henkilökohtaisella tasolla, iloa, elämässä eteenpäin menemistä ja myös surua. Huomasin, että blogista alkoi tulla minulle tavallaan paikka johon halusin paeta, halusin kirjoittaa jotakin kaunista ja vähän hassujakin juttuja esim. Hilman ja Tyynen tarinoita tai "Tarkkailijat". Unohtumaton matka oli myös Kaitsun kanssa Pariisiin ja tulihan siitäkin pieni tarina. Silloin kun aloitin kouluni en vielä osannut aavistakaan mitä kaikkea mielenkiintoista se tuo tullessaan. Olen saanut tehdä analyysejä, pitää ihania pukeutumisiltoja ja henkilökohtaista neuvontaa asiakkaalle ja kaikki nämä on ollut antoisia hetkiä.  Värianalyyseissä on jäänyt parhaiten mieleen oma pikkusiskoni joka lähes aina on värjännyt hiuksensa mustaksi ja voitte vaan kuvitella miten se vie kaiken värin kasvoista jos hänen väribalettinsa on lämmin syksy. Pikkusiskoni on nykyään niin hius- kuin muiltakin väreiltään aivan ihana ja tämänkin tarinan löydät otsikolla Juhlatunnelmissa.
Olen nöyrästi Kiitollinen Teille kaikille jotka olette jaksaneet lukea näitä tarinoita ja elää TyyliSiskon matkassa. En olisi koskaan voinut uskoa, että vajaassa vuodessa olemme ylittäneet 10 000 kävijä määrän ja tästä haluankin kiittää teitä kaikkia ja toivon, että jaksatte edelleen seurata näitä joskus vähän hassujakin, mutta aina kuitenkin tyyliäkin sivuttavia "juttuja". 
Tämä on ollut minulle erittäin antoisaa aikaa ja on ollut ihana jakaa Teidän kanssanne nämä hetket ja nöyrästi jatkan eteenpäin.

Terv. TyyliSisko

Hmmm...

Joskus pää on tyhjä eikä tule lauseen lausetta, ei edes yhtä järkevää sanaa. Silloin kannattaa hiljentyä omien ajatustensa kanssa, sulkeutua omaan kammioonsa ja antaa mielensä vapautua.
Ottaa kiinni ne lauseet ja kirjoittaa jotakin tärkeää. 
Joskus on hyvä kuitenkin huomata, että
aina ei ole mitään sanottavaa ja odottaa päivään seuraavaan.
Seuraavana päivänä antaa ajatusten juosta hyvin nukutun yön jälkeen. 
Katsella ulos ikkunasta, olla
taas hetki hiljaa, siirtää lauseet odottamaan päivään
seuraavaan. 
Ehkä huomenna on jotakin tärkeää kirjoitettavaa.

Haaveilua !

Rakastan yli kaiken kesää, aurinkoa, vihreää luontoa, kasteista ruohoa, valoisia iltoja, jopa hyttysten ininää. Ihania pyöräretkiä ilman kiirettä, eväiden syöntiä kaksin rannalla vieretysten. Sitten tulee syksy, sataa, tuulee ja palelee, pitää hakea jo enemmän päälle, puhumattakan talvesta joka jo heti syksyn jälkeen kolkuttaa ovella. Istut sisällä ja "kyhnötät", mietit: Voi menisipä talvi pian ohi, alkaisi kevät aurinko paistaan, ruoho vihertämään, tuntuu, että keväällä mielikin virkistyy ja ajatteleekin selkeämmin. Keväällä on ihana kävellä luonnossa, sitä "ahmii" kevään raikkautta, kuuntelee lintujen laulua ja puron solinaa. Pakko myöntää, että olen kevät ja kesä ihminen, en kaipaa kylmää, en loskaa enkä sadetta, mutta tiedän, että kyllä se kevät sieltä koittaa kylmän talven jälkeen. Voit heittää villasukat nurkkaan ja juosta paljain varpain kasteisella nurmikolla, tuntea maan lämmön. Äitimaan joka hyväilee sinun joka soluasi. 
Nyt pitää lakata haaveilemasta ja kohdata todellisuus, ehkä vielä on satunnaisia kesä päiviä jäljellä, sitten alkaa syksy ja kylmä talvi, mutta senhän me tiedämme, että se uusi kevät ja kesä koittaa taas pitkän talven jälkeen ja sitä odotamme. 

"pikkunaiset"

Tytöt olivat pukeneet kauneimmat mekkonsa mitä heidän pienestä vaatekaapista löytyy. Mekot olivat roikkuneet kauniissa pitsisissä käsin virkatuissa vaatepuissa jotka äiti oli tytöille tehnyt. Molempien tyttöjen vaaleat hiukset olivat kiharrettu ja isosiskolla oli vielä kukkakoristeitakin hiuksissa. Tyttöjen ilmeet kertovat haikeudesta, että kesä on ohi, ennen kuin on kunnolla alkanutkaan. Monet kerrat on juostu lämpymässä kesäsäässä paljain varpain pitkin niittyjä, mutta nyt oli pakko hakea kumisaappaat jalkaan kuvausta varten, koska ilma oli jo selvästi viilentynyt ja ruoho oli kosteaa.  Nyt sisälle nopeasti vaihtamaan juhlakengät jalkaan ja etsimään meidän kivat laukut joihin voimme laittaa peilit ja harjat. Mekoista ja kaikesta päätellen heistä on kasvamassa upeita tyylikkäitä naisia, mutta vielä voidaan puhua leikillisesti, että he ovat "pikkunaisia" joilla on jo nyt varma oma tyylinsä.

Jos huomista ei tulisi

Kurkistus syksyyn

Kesä ei ole vielä kunnolla ohi, kun katukuvassa näkyy jo syksyn merkkejä. TyyliSisko istui muutamana päivänä seuraamassa miten ohikulkijat pukeutuivat. Voin sanoa, että näin paljon ihanaa rönsyilevää ah niin naisellista pitsiä, topeissa, mekoissa, kengissä ja laukuissa. Pitsihän oli nyt kesän in juttu, tietenkin musta, aina niin dramaattinen ja sitten herkkä valkoinen. Selkeästi pistin merkille myös erittäin persoonallista kerrospukeutumista, joka näkyi ehkä enemmän nuorilla. Mielenkiintoisin oli se, että alla oli rikkinäiset farkut ja päällä läpikuultava pitsimekko ja jalassa "risat" tennarit.  Seuraavana päivänä istuessani oli vähän viileämpää ja se näkyi myös katukuvassa. Syksyn muotia on jo ilmestynyt liikkeisiin ja alennusmyynnit kesän tuotteista on loppumassa pikku hiljaa. Jännä oli nähdä miten  -70 luku valtaa taas näyteikkunat ja liikkeet. Selvästi ollaan taas menossa "hippi" tyyliin. Mekot on pitkiä ja kukallisia, värit ehkä enemmän murrettuja, mutta punainen nostaa myös taas päätänsä. Housuista voisi sanoa, että nyt suurinta muotia on ylipitkät leveälahkeiset housut. Valkoinen on myös edelleen syksyn ja jopa talvenkin väri. Meillä kuitenkin on nämä sääolosuhteet aika vaihtelevat, itse en laittaisi valkoisia housuja loska kelillä, mutta jokainen tekee itse valintansa. Tärkeää on taas muistaa, että olet oma itsesi pukeutuessasi. Sinun ei tarvitse seurata kuumeisesti sitä katumuotia, jos et pidä esim. "hippi" tyylistä tai ylipitkistä leveistä housuista, niin säilytä se oma tyylisi, kulje pystypäin rohkeasti, välittämättä siitä, että et ole syksyn muodin mukainen vaan oma itsesi. Hyvä on myös muistaa kun ostat jotakin uutta vaatekaappiisi, niin täydennä sitä jollakin vanhalla asusteella, sinun ei tarvitse muuttaa koko vaate valikoimaasi. Jos sinulta puuttuu hyvä tumma housupuku ja käytät sellaista, niin se on hyvä valinta, koska se on nyt myös syksyn muotia, mutta myös hyvä perusvaate, jota yhdistelemällä eri asusteilla saat siitä aivan uuden näköistä. Housupuvun ei tarvitse olla musta, vaan se on hyvä olla sinun oma perusvärisi. Housuhameet valloittavat myös nyt syksyn muoti-ilmiönä. Talven muotia on myös aina niin kauniit pastilli sävyt.

Terv. TyyliSisko

Hilman ja Tyynen seikkailut jatkuvat

Nestori ja Einari olivat lähteneet autokaupoille ja naiset päättivät laittaa jalalla "koreaksi" kun miehet olivat poissa jaloista. Kukkaselliset "kretonkit" oli kaivettu kaapista ja musiikki soi jo täysillä. Olavi Virran ikivihreitä ja Laila Kinnusen kappale Pojat. Hilman ja Tyynen miehet ovat vähän laiskoja tanssijoita, mutta naisilla jalka nousee vielä kevyesti.  Kengätkin on heitetty nurkkaan ja keppiäkän ei tarvita. "Käsiveska" on nostettu hyllylle ja hiuksetkin on tuperattu. Nämä naiset eivät koskaan unohda punata huuliansa, ovat he sitten kotona tai ulkona. Hilman ja Tyynen ilo on käsin kosketeltavaa, niin hauskaa heillä on, että itsekin oma tanssijalka alkaa jo "vipattaa".