"Nurkassa"

Vanha vuosi on "niskattu" nurkkaan jäljelle jäi muistot joita säilytämme sydämessämme. Avaamme uuden lehden elämässämme ja hiljaa toivomme, että alkava vuosi toisi enemmän iloa, rakkautta ja taakse jäisi itkut, pettymykset ja murheet. Kuljemme pystypäin ja itsevarmana eteenpäin taaksemme katsomatta. Otamme vastaan kaiken mitä vuosi 2017 meille antaa. Jokainen voi tarkastella sisällään sielussaan tekisikö jotain toisin, tärkeää on kuitenkin, että mitä tahansa teetkin, niin olet sinut itsesi kanssa.
Varmasti vanha vuosi antoi meille taas paljon ajattelemisen aihetta ja mielessämme mietimmekin; opettiko se jotain? Täydensikö se edellisen vuoden vai yllättikö totaalisesti?Vuoden aikana ehtii meille jokaiselle tapahtua monenlaista, mutta tärkeää on, että uskomme itseemme ja omaan tiehemme jota kuljemme. Samme olla onnekkaita, kun rinnallamme on rakkaita läheisiä joista saamme tukea jos meidän pitää välillä nojata. Ystävät ovat myös tärkeitä polullamme jota kuljemme ja muistakaamme, että meidän pitää myös antaa sitä tukea ja turvaa läheisillemme.
Muistetaan olla onnellisia jokaisesta hyvästä päivästä joita tiellemme osuu ja jatkaa sitkeästi eteenpäin jos polullamme on kiviä. Joskus tuntuu, että jokin sama asia vaivaa mieltämme vuodesta toiseen ja emme saa sitä mielestämme vaikka kuinka yrittäisimme? usein itsekin pohdin näitä asioita ja ajattelen, että näinhän se pitää mennä on vaan ihmisiä, tai asioita jotka seuraa sinua ja välttämättä ne ei ole hyviä asioita, mutta silloinkin kannattaa vaan jatkaa polkuansa eteenpäin ja tutkia niitä kiviä tai harmeja jotka jostain syystä osuu taas kohdallesi, sillä juuri nämä kasvattavat sinusta sen ihmisen joka olet tai haluat olla. 
-sv-
 
Toivomme teille kaikille muistorikasta ja rakkauden täyteistä Uutta Vuotta!

"Tonttuilua"

Huoletonta on meno tässä joulumaassa, tontut tekee kuperkeikkoja tai tähyilee kiikareillaan ja tässä joulumaassa pystyisi tekemään monta kaunista lumienkeliä lunta on niin paljon, että voisi kahlata lumessa aivan kuin lapsenakin. Todelisuudessa ulkona on synkkää ja pimeää, mutta sydämessämme palaa aina valo ja älkää koskaan päästäkö katoamaan sitä valoa surunkaan keskellä.
-sv-

Rakas pääsi yllättämään 💗

Pakko kertoa vähän taas tätä lapsuuden historiaa. Sain lapsena naapurin sedältä ihanan sienituolin jonka hän oli tehnyt minulle. Tuoli oli hukassa monta vuotta ja luulin sen kadonneen, Sain ensimmäisen lapsenlapseni eli siitä on neljätoista vuotta kun tuoli yllättäin löytyikin minun lapsuuden kodistani. Otin oman tuolini mukaan ja ajattelin antaa sen ensimmäiselle lapsenlapselleni, mutta sitten tulivatkin muistot siitä miten aina istuin siinä ja päätinkin, että tämä tuoli joka oli jo vähän parhaammat päivänsä nähnyt saakin jäädä isoäidin luo ja aina kun lapsenlapseni käy, niin hän saa siinä istua ja kerron hänelle tätä tuolin tarinaa. Lapsenlapsia on tullut lisää ja tuoli on saanut "nököttää" nurkassa, mutta aina kun lapsenlapset tulee niin tuolilla on käyttöä. Muutimme 4 vuotta sitten tänne "Lemmenkulmallemme" ja huomasin, että jossakin vaiheessa mietein missä on lapsuuden tuolini, en löytänyt sitä mistään, kyyneleetkin tuli jossakin vaiheessa ja aloin jo ajatella, että tuliko se muuttokuormassa lainkaan.

Maalausta vaille

Jalusta korjattuna

Meillä täällä pihassa oli sellanen vanha leikkimökki joka oli saanut jo purkutuomion, mutta Kaitsu kuitenkin päätti katsoa mitä siellä on sisällä ennen kuin se puretaan? Kaitsu tuli kysymään multa, että arvaa mikä leikkimökissä "nökötti" yksinänsä. Minulla ei ollut yhtään ajatusta mikä se voisi olla ja voitte vaan kuvitella miten 
 kyyneleet valuivat pitkin poskea
 kun näin mikä oli löytynyt.

Valmis entisöity

Siellä se oli minun lapsuuden sienituolini ja todellakin kärsinyt entisestään, haljennutkin se oli eli parhaammat päivänsä nähnyt. Meidät vihittiin 2012 kesällä ja silloin lapsenlapseni oli kantaneet sen tuoli vanhuksen leikkimökkiin ja se jäi sille tielle, mutta onneksi Kaitsu löysi sen ennen kuin "purkuhommat" alko. Miettikää siellä se oli yksin "nököttänyt" kaikki nää vuodet. Kaitsu otti sen sisälle ja jätti sen kuivumaan ja sitä on pesty ja kuivattu monta kertaa. Kaitsu oli sitä salaa multa korjannut, vanhat osat hän kunnosti hiomalla ja höyläämällä ja kaikki osat on istutettu uudelleen ja ne on tapitettu ja liimattu ja ruuviliitoksilla eli entisöity kokonaan. Lopuksi hän maalasi koko tuolin ja eilen hän kantoi sen sisälle. Taas minulta pääsi itku kun näin miten hieno oli tullut vanhasta tuolistani, aivan samanlainen kuin sen silloin lapsena sain. Nyt se jaksaa olla noin hienona koko loppuelämänsä 💗

-sv-   

Vaikea päivä, mutta valoa kohden !

Kirjoitin joulukuun alussa, että on hyvä muistella lapsuutta ja halusinkin kirjoittaa joulukalenteria näiltä tiimoilta. Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että voimani ei riitäkän tähän ja niimpä joudunkin lopettamaan tämän lapsuuden joulukalenterini. Kaikki suru on liian lähellä enkä pysty jatkamaan vaikka sanoin, että kirjoittaminen on juuri minun voimavarani. Olen aina ollut sellainen, että ajattelen muiden jaksamista ja jättänyt aina oman jaksamiseni toiselle sijalle. Sisälläni on paljon käsittelemättömiä asioita ja olenkin päättänyt vihdoinkin päästä "menneisyyden haamuista" eroon ja kulkea askel kerrallaan uutta valoa kohden.  Uskallan vihdoinkin sanoa, että jos koskee, pelkäämättä, että mitä muut siitä ajattelevat. Varmasti meille kaikille on elämän aikana tapahtunut monenlaista ja usein me olemme vaan hiljaa, mutta joskus on hyvä myös sanoa ääneen mikä koskee. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että haluaisimme loukata jotakuta vaan tämä on juuri sitä oman itsensä löytämistä ja päästää vihdoinkin kaikesta vanhasta irti mitkä ovat omaa mieltä painaneet.
Olen kirjoittanut joskus tänne elämän iloista ja suruista ja nyt todellakin on vaikea päivä, mutta minua lohduttaa se, että olen saanut takaisin jotakin suurta elämässäni tunnen kuuluvani johonkin ja ennen kaikkea minua rakastetaan juuri tälläisenä kun olen. Meillä jokaisella on hyvät ja huonot puolemme, mutta juuri siksi me ihmiset olemmekin erilaisia ja siksi se onkin meidän jokaisen vahvuus. Jos teidän rinnallanne on ihminen joka rakastaa teitä pyynteettömästi, niin olkaa onnellisia siitä älkääkä koskaan päästäkö irti<3
Haluan toivottaa itseni ja mieheni puolesta Teille kaikille ihanille ihmisille jotka ovat jaksaneet seurata blogiani hyvää ja rauhallista joulua !
Vuosi 2017 aukeaa uusin sivuin !
-sv-

Vain yksi toive

Jos saisin yhden toiveen sen tuuleen lähettäisin<3 Pyyhkäisisin kaikki huolet pois ja käärisin ne lahjapaperiin. Laittaisin lujat solmut ettei aukeaisi  ja kaikki hajoaisi. Täyttäisin isolla sydämellä koko paketin ja vielä varmistaisin, että tuuli tarttuu toiveeseeni ja vie perille terveiseni<3
-sv-

Joulumuori

Joulukalenteri päivä 14.
Lapsena usein mietein, että miltähän siellä "korvatunturilla" näyttää ja mitähän se joulumuori siellä touhuaa. Siellä on varmasti kova meteli kun työkalut kalkkaa, tontut tekevät vielä paljon lahjoja. Varmasti siellä on laiskojakin tonttuja, mutta tietysti löytyy myös ahkeria. Joulupukki ei varmasti ehdi kaikkien perään kattoon, jotta lahjat lähtisivät ajoissa matkaan. Joulumuorikin siellä ahertaa varmasti nytkin on kutimet kädessä? Kuinkahan monet sukat ja lapaset on muori jo kutonut? on kirjavia ja yksivärisiä,isoja ja pieniä, mutta se on ainakin varmaa, että joulumuori on aina iloisella mielellä.
-sv-

Tikapuilta näkyy paremmin

Joulukalenteri päivä 13.
Tonttu oli lähtenyt pois ja päätti hakea lisää apuvoimia. Kiikaritkin piti matkaan ottaa. Kiipeämisessä meni tovi, mutta se kannatti nyt ollaankin jo näköalapaikalla. Yksi tontuista on hieman väsähtänyt ja niimpä apu löytyykin läheltä. Itsekin muistan lapsuudessani miten sisarukset aina auttoivat ylös jos kahlasin liian syvässä hangessa innoissani. Jännä miten sitä muistaa lapsuudestaan ihania pieniä tärkeitä hetkiä joita kätken sydämeeni.
-sv-

Hiljaista on

Joulukalenteri päivä 12.
Tonttu kurkki aikansa ja ihmetteli kun ketään ei näkynyt missään. Hän päätti lähteä jatkamaan kierrostaan ja palata vielä myöhemmin. Asuuko tässä mökissä ujoja lapsia? Itse muistan kun olin lapsi ja juuri sillä lapsen uteliaisuudella kaikki piti selvittää. Aamusin kävin aina talon takanakin ja tarkistin onko lumeen jäänyt tontun jälkiä. Jos pienikin epämääräinen jälki oli, niin juoksin lujaa sisään ja huusin: Äiti äiti mä näin tontun jäljet. Isommat sisarukseni nauroivat makeasti kun he eivät enää uskoneet moiseen ja sitten vähän isompana tajusinkin, että he olivat varmaan tehneet ne jäljet ja heitä nauratti kun minä niin lapsenomaisesti uskoin kaiken.
-sv-

Pitkästä, pitkästä aikaa

Sensuelli Irma on muuttanut oman salaperäisen miehensä kanssa saman katon alle. He ehtivät piipahtaa myös täällä TyyliSiskon luona. Paljon olikin juteltavaa, kun Sensuelli Irmalla on ollut niin kiireinen syksy, että ei ole ehtinyt edes kuvauksiin, mutta onneksi nyt saatiin sentään ikuistettua tämä hellä hetki ja näemme vihdoinkin tämän salaperäisen miehen joka on niin taitavasti ollut piilosilla. Toivotaan, että Sensuelli Irma ehtii ensivuonna vähän paremmin Kaitsun kuvattavaksi ja minä saan taas kirjoittaa näitä tarinoitani.
-sv-

Mitähän se tonttu näki?

Joulukalenteri päivä 11.
Omasta lapsuudenjoulustani muistan miten kaikki oli "mullin mallin" ja aatonaattona alkoi vasta näyttää kaikki valmiilta. Kaikki herkut oli leivottu ja katosta lattiaan  juuriharja oli käynyt varmaan joka kolon ja nurkan, pölyt oli huolellisesti pyyhitty. Tässä mökissä jossa nyt eilen tonttu jo kurkki ikkunasta ei näy yhtään lasta missään? ovatkohan ne menneet sängyn alle piiloon, kun ovat kuulleet rapinaa. Sen tonttu kuitenkin näkee ikkunasta, että kaikki on jo valmiina ja verhotkin on jo vaihdettu. Tonttu on kuitenkin päättänyt jäädä vielä odottamaan, että näkisi onko tässä mökissä lapsia lainkaan?
-sv-

"Vaihe vaiheelta"

Joulukalenteri päivä 10.
Lapsena usein askartelimme äidin kanssa ja valmistelimme joulua. Aikuisiässä itsekin opetin omille lapsilleni miten pienillä jutuilla voi joulu syntyä. itse tehty on aina hieno antaa vaikka lahjaksi. Lapsenlapsenikin on innoissaan kun saavat askarrella isoäitinsä kanssa ja keksiä kaikkea hauskaa. Mökki jonka löysimme mieheni kanssa on meillä ollut jo 4 ihanaa joulua ja joka vuosi keksimme sinne aina jotakin uutta. Valmistelemme sitä "vaihe vaiheelta" lisäämme tonttuja, kuusia, lapsia ja tietysti lunta. Näissä kuvissa tontut jo kurkkailee mökin sisälle onko siellä kilttejä lapsia.
-sv-

Lunta ja lumienkeleitä

Jolukalenteripäivä numero 9.
Silloin kun olin pikkutyttö, niin maaseudulla oli paljon lunta ja todellakin pysty tekemään lumeen kauniita lumienkeleitä. Meillä oli aina isosiskoni kanssa kilpailu kumpi tekee kauniimman enkelin lumeen ja arvostelijana oli usein isovanhemmat. Niinhän siinä kävi, että koskaan ei kumpikaan ollut toistansa parempi vaan aina teimme yhtä kauniit. Tänä päivänä vaikka sitä tekisi kuinka mieli tehdä enkeleitä, niin se ei ole mahdollista, koska lunta ei ole ollut enää moniin vuosiin niin kuin niissä lapsuuden vuosissa joita tässä muistelen.
-sv-

Samettia

Joulukalenteri päivä 8.
Äiti ei aina ehtinyt tekemään isosiskolle ja mulle mekkoja ja niimpä tosiaan vietiin kylän ompelijalle kankaat. Meillä tytöillä oli selvät mallit millaiset haluttiin ja ei missään nimessä ne ollut samanlaiset. Muistan kyllä, että molemmilla oli samettia, mutta erivärisetkin ne oli. Mulla oli punaista kangasta ja isosiskolla vihreää. Molemmat oli kauniita ja koristeeksi olimme saaneet valkata oman mieleistä pitsiä. Hienoa oli sitten mennä kaunis mekko päällä koulun kuusijuhlaan.
-sv- 

Lasketaan päiviä

Joulukalenteri päivä 7.
Lapsena usein laski montako päivää ja yötä on vielä aattoon. Koulusta kun käveli kotiin, niin mietti mitähän kivaa tänään tehdään äidin kanssa. 
Äiti oli käynyt ostamassa jo hyvissä ajoin meille tytöille mekkokankaat koulun kuusijuhlaa varten. Äiti neuloi meille itsekin, mutta kylällä oli myös ompelija jolle kankaat "kiikutettiin". Muistan hyvin miten tärkeää oli mekon malli ja pitsiä tai kukkia piti olla ja tietysti kauniit kengät piti olla myös.
-sv-

Suomen itsenäisyyspäivä

Joulukalenteri päivä 6.
Lapsena muistan aina miten kotona kunnioitettiin  itsenäisyyspäivää, joka ikkunalla paloi kaksi kynttilää, puettiin kauniisti ja hiljennyttiin "joulutohinan" keskellä. Ensimmäinen itsenäisyyspäivän vastaanotto taltioitiin televisiosta vuotta ennen syntymääni eli 1957. Alkava vuosi 2017 on merkityksellinen monellakin tapaa, mutta erityisesti siksi, että Suomen itsenäisyydestä tulee kuluneeksi 6.12.2017 sata vuotta.
Hyvää itsenäisyyspäivää Teille kaikille !
-sv-

Pikku possu joka kasvoi isoksi

Joulukalenteri päivä 5.
Maaseudulla meille otettiin jo hyvissä ajoin syksyllä possu ja sen kohtalo ei tietenkään hyvä ollut. En muista enää sitä mistä isä sen aina toi, mutta ahkeraan me lapsetkin saatiin sitä syöttää. Pahaltahan se tuntui kun tiesi mitä sille sitten tehtiin, mutta ei varmasti niin iso perhe olisi muuten oikein pärjännyt sillä silloinkin ruoka oli kallista ja rahasta tiukkaa. Maaseudulla tälläinen tapa oli monessakin perheessä.
-sv-

Ullakon kätköissä

Joulukalenteri kuva 4.
Äiti oli aina paketoinut sitä mukaan kun oli saanut valmiiksi lahjat ja vienyt ne ullakolle. Me lapset tiesimme missä äidin kätkö oli ja edelleen uskoimme vahvasti siihen, että tontut hakevat ne paketit sieltä. Tietysti meidän piti niitä käydä vähän salaa tutkimassa ja muistan hyvin, kun joskus painelin ja tunnustelin niin kovin, että paperi meni rikki. Hain teippiä ja laitoin varovasti sitä siihen rikkinäiseen kohtaan ja toivoin, että äiti ei huomaisi.
-sv-

Äidin salaisuuksia

Joulukalenteripäivä 3.
Pitkin syksyä oli lapsuudenkotiimme ilmestynyt jos jonkinlaisia lankoja, kirjavia, kirkkaita ja vaaleita. Me lapset tiesimme, että äiti on aloittanut taas lahjojen teon pukinkonttiin. Meillä nuoremmilla oli vähän "epäuskoa" kun kuitenkin kirjoitimme joulupukille ja kirjeet häipyivät ja kuitenkin juuri nämä äidin kutomat villasukat tuli aattona paketeissa kaikille. Muistan joskus kysyneenikin sitä, niin äiti vain hymyili ja sanoi, että nämä on niitä joulu salaisuuksia. 
-sv-

TyyliSiskon lahjakortit lähdössä asiakkaille

Pitääpä välillä kiittää kaikkia asiakkaita ja myös siitä miten moni haluaa ilahduttaa läheistänsä TyyliSiskon lahjakortilla. Edelleen rintasyöpää sairastavien hyväksi teemme koruja ja ihmiset ovatkin ottaneet ne hyvin vastaan. Vuosi 2017 jatkuu korujen merkeissä myös ja lyhentämättömänä menee rintasyöpää sairastavien hyväksi 10 %.
terv.TyyliSisko

ps.huomenna jatkuu taas joulukalenteri

Näkymätön tonttu maaseudulla

Olkoon tämä kuva joulukalenterin toinen päivä:
Lapsenmielisyys on jättänyt ikuisen jäljen minuun ja aina kun joulu lähestyy se iskee päälle. En tarkoita mitään kaupallista "hössötystä" vaan sitä, että miten alan muistella omaa lapsuuttani, miten me lapset kurkimme ikkunasta, että näkisimme edes vilauksen tontuista ikkunan takana.   Aamulla katsoimme onko lumessa tontun jälkiä. Muistan miten hiivin aivan hiljaa, että tontut eivät säikähtäisi ja lähtisi karkuun, koskaan ei kuitenkaan nähty. Tätä ihanaa hetkeä olen yrittänyt siirtää aikoinani omille lapsilleni ja myöhemmin lapsenlapsilleni. 
-sv-

Valoa kohden

Valo antaa toivoa huomisesta. Olen usein kirjoittanut tänne tarinoitani, kirjoitus on minulle tie jatkaa eteenpäin, se on myös tapa käsitellä asioita. Joskus haluan kirjoitella myös fiktioita esim. "tarkkailijat" ym. hassuja juttujani.
Eilen kirjoitin surusta ja elämän jatkumisesta, niin tänään haluan kirjoittaa juuri niitä muistoja joita kukaan ei voi viedä minulta pois.
Tänään avaan joulukalenterin ja olkoon juuri tämä kuva ensimmäinen.
Maaseudulla todellakin oli joulun tuntu, niin kuin laulussakin sanotaan "on hanget korkeat nietokset" Aurinkokin pilkisti metsän reunasta, aivan kuin olisi kertonut meille lapsille jotakin. Lapsena oli ihana "tarpoa" lumessa ja jännittyneenä odotella jouluaaton lähestymistä. Iltaisin sängyssä aina laski montako yötä pitää vielä nukkua ennen kuin pukki tulee kolkuttelemaan.
-sv-