Rakas pääsi yllättämään 💗

Pakko kertoa vähän taas tätä lapsuuden historiaa. Sain lapsena naapurin sedältä ihanan sienituolin jonka hän oli tehnyt minulle. Tuoli oli hukassa monta vuotta ja luulin sen kadonneen, Sain ensimmäisen lapsenlapseni eli siitä on neljätoista vuotta kun tuoli yllättäin löytyikin minun lapsuuden kodistani. Otin oman tuolini mukaan ja ajattelin antaa sen ensimmäiselle lapsenlapselleni, mutta sitten tulivatkin muistot siitä miten aina istuin siinä ja päätinkin, että tämä tuoli joka oli jo vähän parhaammat päivänsä nähnyt saakin jäädä isoäidin luo ja aina kun lapsenlapseni käy, niin hän saa siinä istua ja kerron hänelle tätä tuolin tarinaa. Lapsenlapsia on tullut lisää ja tuoli on saanut "nököttää" nurkassa, mutta aina kun lapsenlapset tulee niin tuolilla on käyttöä. Muutimme 4 vuotta sitten tänne "Lemmenkulmallemme" ja huomasin, että jossakin vaiheessa mietein missä on lapsuuden tuolini, en löytänyt sitä mistään, kyyneleetkin tuli jossakin vaiheessa ja aloin jo ajatella, että tuliko se muuttokuormassa lainkaan.

Maalausta vaille

Jalusta korjattuna

Meillä täällä pihassa oli sellanen vanha leikkimökki joka oli saanut jo purkutuomion, mutta Kaitsu kuitenkin päätti katsoa mitä siellä on sisällä ennen kuin se puretaan? Kaitsu tuli kysymään multa, että arvaa mikä leikkimökissä "nökötti" yksinänsä. Minulla ei ollut yhtään ajatusta mikä se voisi olla ja voitte vaan kuvitella miten 
 kyyneleet valuivat pitkin poskea
 kun näin mikä oli löytynyt.

Valmis entisöity

Siellä se oli minun lapsuuden sienituolini ja todellakin kärsinyt entisestään, haljennutkin se oli eli parhaammat päivänsä nähnyt. Meidät vihittiin 2012 kesällä ja silloin lapsenlapseni oli kantaneet sen tuoli vanhuksen leikkimökkiin ja se jäi sille tielle, mutta onneksi Kaitsu löysi sen ennen kuin "purkuhommat" alko. Miettikää siellä se oli yksin "nököttänyt" kaikki nää vuodet. Kaitsu otti sen sisälle ja jätti sen kuivumaan ja sitä on pesty ja kuivattu monta kertaa. Kaitsu oli sitä salaa multa korjannut, vanhat osat hän kunnosti hiomalla ja höyläämällä ja kaikki osat on istutettu uudelleen ja ne on tapitettu ja liimattu ja ruuviliitoksilla eli entisöity kokonaan. Lopuksi hän maalasi koko tuolin ja eilen hän kantoi sen sisälle. Taas minulta pääsi itku kun näin miten hieno oli tullut vanhasta tuolistani, aivan samanlainen kuin sen silloin lapsena sain. Nyt se jaksaa olla noin hienona koko loppuelämänsä 💗

-sv-