Valoa kohden

Valo antaa toivoa huomisesta. Olen usein kirjoittanut tänne tarinoitani, kirjoitus on minulle tie jatkaa eteenpäin, se on myös tapa käsitellä asioita. Joskus haluan kirjoitella myös fiktioita esim. "tarkkailijat" ym. hassuja juttujani.
Eilen kirjoitin surusta ja elämän jatkumisesta, niin tänään haluan kirjoittaa juuri niitä muistoja joita kukaan ei voi viedä minulta pois.
Tänään avaan joulukalenterin ja olkoon juuri tämä kuva ensimmäinen.
Maaseudulla todellakin oli joulun tuntu, niin kuin laulussakin sanotaan "on hanget korkeat nietokset" Aurinkokin pilkisti metsän reunasta, aivan kuin olisi kertonut meille lapsille jotakin. Lapsena oli ihana "tarpoa" lumessa ja jännittyneenä odotella jouluaaton lähestymistä. Iltaisin sängyssä aina laski montako yötä pitää vielä nukkua ennen kuin pukki tulee kolkuttelemaan.
-sv-