Kotitiellä

Upeat on iltamaisemat kotitiellä. Haluaisin olla tuolla metsänreunassa.
Puhaltaa tuuleen ajatuksia ja lähettää kaikille Rakkailleni pilvien
mukana tunteita, jotka kulkeutuvat heidän iholleen. Haluaisin kertoa,
että täällä kaikki hyvin ja matkamme jatkuu vielä. 
On aika jolloin tapaamme, mutta se ei ole meidän käsissämme.
-sv-

Marraskuu

 

Mimmit jäällä

Hilma ja Tyyne eivät hukkaa aikaansa turhaan istumiseen. Tänään he olivat päättäneet lähteä kokeilemaan onneaan miten hyvin he pysyvät vielä pystyssä "retki" luistimillaan. Naiset "viipottivat" menemään, ottivat kunnon vauhdin jo kotirannastaan. Hilma piti lujasti kiinni Tyynestä ja Tyyne "käsiveskastaan" ja kesäisestä päivänvarjostaan. Ilma oli keväisen aurinkoinen ja matka jatkui, tuuli kuljetti aivan kuin itsetään Hilmaa ja Tyyneä. Pian he huomasivatkin, että olivat keskellä järveä ja he alkoivat miettiä, että nyt pitää kääntyä, että jaksavat luistella vähän vastatuuleen takaisin. Hilma otti kuitenkin repustaan kuumaa kaakaota ja voileivät jotka Tyyne oli aamutuimaan tehnyt heille nautittavaksi. Yhdessä naiset olivat päättäneet, että matkaan lähdetään ja otetaan mukaan iloinen mieli.
-sv-

                                                                                                                                                     

Kaunista käsintehtyä vuodelta 1951

 

Ihania löytöjä kirpparilta, virkkaus ja neuletyöt v. 1951. Selailin kotona lehteä ja silmiini pisti teksti: Neulokaapa itsellenne jompikumpi näistä somista kerrastoista. Koleina syyspäivinä tulette tarvisemaan niitä. Ajattelin, että ompa kauniit ja persoonalliset, samalla mietein, että ennen vanhaan ei välttämättä kaupoista löytynyt mitään erikoista, niimpä naiset kutoivat itse. Tänäpäivänä kun menet kauppaan löytyy jos jonkin sortin liivejä ja pikkuhousuja erivärisiä ja malleja on varmasti satoja. Hinnat vaihtelevat liikkeittäin, löytyy hintavaa ja halpaa. Kuinka monen tulisi mieleen tänä päivänä ostaa kaupasta langat ja alkaa kutoa juuri tälläisiä? Jos kuitenkin inspiraatio iskee, niin näissä kyseisissä malleissa on käytetty konevillalankaa ja siihen tarvitaan pyöröpuikot, suorat puikot ja kaunista silkkinauhaa sekä kuminauhaa. Molemmissa on tehty paidat ja housut eli mallit koostuu kahdesta osasta. Lehdessä on tarkkaan kerrottu langan kulutus ja ohje on myös selvitetty tarkasti. Pitää oikeasti harkita jospa yrittäisi tälläiset tehdä niin hienot ne on. Jos innostutte, niin laittakaapa TyyliSiskon sähköpostiin tietoa, niin laitan ohjeen tulemaan. Löysin samaisella kerralla useamman vanhan lehden ja varmasti laitan sieltä vielä muutakin mielenkiintoista, mutta nyt pitää taas rientää joululahjojen tekoon, palaillaan taas.                                                                                                                                              Terveisin TyyliSisko

Sadetanssi

 

Voi kunpa aina oisi näin                     10.11.2021

Järkyttävät tapahtumat ovat pysäyttäneet miettimään, että lapsillamme ja lastenlapsillamme olisi turvallista ja että he saisivat elää lapsuutensa eikä liian pian kiirehtisi siihen aikuisten maailmaan. Sadetanssia kirjoittaessani halusin saada tunnelman, joka kertoo lapsen viattomuudesta ja ilosta, miten hän hyppii riemusta vesilätäkössä vailla aikuisen murheita.  


Sadetanssi                                         
 

Sade ropisee taas ikkunaan
sitä odottanut oon,
se kutsuu mua taas tanssimaan.
saappaat jalkaan sateeseen







 

laulan, tanssin uudelleen.
Sadetanssia tää on,
Jalat tanssii saappaissa,
tätä odottanut oon.
Olen tyttö sateessa,

räystäät supattaa,
pisaroiden laulua
tuuli sanoittaa.













 


sade tanssittaa mua uudelleen,
leikkiäkö tää on.
Märät helmat sateessa,
ne heiluu näin mukana.
Laulan tanssin uudelleen, 
sadetanssia tää on.
Jalat tanssii saappaissa,
tätä odottanut oon.







 

Sade hiipuu pois jo hiljalleen,
sitäkö nyt tää on.

  Ei kutsu jalat tanssimaan,
 saappaat riisuttava on.
  Laulan tanssin edelleen,
 kuulen sateen ropinan.
  Jalat valmiiks saappaisiin,

sadetta taas odotan.

Olen tyttö sateessa,
räystäät supattaa,
pisaroiden laulua
tuuli sanoittaa.

 

 Tarinakahvila

Mieheni isoäiti oli kertonut hänelle -40 luvulla olevasta tarinakahvilasta. Tämä jäi mieleeni ja halusin kirjoittaa kuvitteelisen tarinan ja elämän pienessä tarinakahvilassa.

























Näissä kuvissa pariskunnat istuvat puistonpenkillä ja suuntaavat hetken päästä askeleensa kohti tarinakahvilaa.

Nuoripari saman varjon alla kohti yhteistä tulevaisuutta ja tarinakahvila on jo tullut heillekin tutuksi, siellä haaveillaan ja tunnelmoidaan.

                         

Tämän pariskunnan askeleet johtavat tarinakahvilaan, siellä on tavattu tuttuja jo monien vuosien ajan. Kiva vaihtaa taas kuulumisia, tarinoida hetki ja lähteä sitten kotia kohti.

Tämä vanha pariskunta muistelee puistonpenkillä, kuinka he nuorena istuivat tarinakahvilassa. Miten he tapasivat siellä toisensa ja rakastuivat. Monen monta tarinaa olisi heillä kerrottavanaan, vaan ei jouda nyt, sillä sinne heidänkin verkkainen kulkunsa johtaa, mihis muuhun kuin tarinakahvilaan. Sama nurkkapöytä edelleen vapaana aivan kuin heitä varten.

Nämä kädet koskettivat toisiaan ja muistelivat nuoruuttaan tarinakahvilan hämärässä.

 Usein tarinakahvilaan tultiin myös pyörillä. Matka oli joskus pitkäkin ja tuttuun tunnelmalliseen kahvilaan tultiin vaikka huonommallakin säällä.

Vanha ja kodikas kahvila johon oli helppo mennä. Ovi kutsui sisään astumaaan tarinoimaan....













 

Usein rakastavaiset istuivat aivan hiljaa ei tarvittu edes sanoja. Toisen katse riitti kertomaan mitä toinen ajatteli. Siellä tuntui varpaista asti kun toinen liikahti. Hellyys joka oli siellä läsnä pienin kosketuksin, varovaisin liikkein.

                                           

 Tästä tarinakahvilasta riittäisi kerrottavaksi monta tarinaa. Miten moni on siellä rakastunut tai siellä on kosittu. Varmasti siellä on  myös riidelty ja taas uudelleen sovittu. Siellä on myös tullut pettymyksiä, mutta myös suuria onnen tunteita. Paljon on siellä kerrottu varmaan myös salaisuuksia.

Jos tämä tarinakahvila olisi vielä olemassa, niin varmasti se toisi vieläkin sinne erilaisia pariskuntia. Ennen oli aikaa istua ja haaveilla, mutta nyt tarinakahvilassa käytäisiin vaan nopeasti kääntymässä ja silloin sen kahvilan nimen pitäisi olla jo aivan muu.
 

Tämä todellinen tarinakahvila on ollut -40 luvulla Lahdessa.

Sormuksen valmistus