Sydämiä vastatuulessa

Sydämiä vastatuulessa,
mutta kuitenkin
me kaikki yhdessä.
Tässä elämässä.

Odotamme aamuja,
uusia, parempia.

Sydämestä kaikki
kulkee samaa tietä,
yhteisiä koukeroita.

Tämä opettaa
nostamaan asiat
tärkeimmät,
tähän tilaan,
todellisuuteen.

Jatketaan vielä
tätä ja valon voima
tuntuu jo,
jaksamme yhdessä.

Pudotamme kaiken
turhan ja tyhjänpäiväisen.
Vastatuuli väistyy!

Sydämet kohtaa
ja tunnemme,
että käymme läpi
tien vaikeimman,
mutta me selviämme.
-sv-

Aamutuuli kaikuu

Olen monesti huomannut, kun kirjoitan, niin haluaisin löytää aina jotain positiivista ja kaunista sanottavaa, vaikka sydän olisi silläkin hetkellä täynnä jotakin aivan muuta. Kävelen aamutuulessa ja huudan Rakastan. Sillä hetkellä, kaikki muu tuntuu tyhjänpäiväiseltä. Meitä kaikkia on varmasti koeteltu monesti monellakin tapaa, mutta positiivinen ajattelu jatkaa kulkuaan ja taakse jää pikku hiljaa kaikki turha. Jos olette tunteneet itsenne ulkopuoliseksi johonkin tai joidenkin kanssa, niin on hyvä vaan irrottaa, se tekee mielelle hyvää ja itse ainakin olen huomannut löytäväni aivan uuden minän jota kohti haluan kulkea.
Kiitos teille viesteistänne ja edelleen voitte kirjoittaa niitä yksityisesti minulle sisko.vainio@hotmail.com.

Tänään positiivinen ajattelu sai kirjoittamaan näin:

Aamutuuli kannattelee
puiden oksia.
On vain hiljaisuus.

Jossakin kaukana
kuuluu kaiku,
mikä vastaa,
rakastan.

Ääni vaimenee
puiden hiljaiseen
sointuun.
Tahdittaa sävelen
kulun,
jossa tanssit.

Otat vastaan
rakkauden,
mikä on sinulle
silkkihansikkain
ojennettu.

Viety sinut tähtiin,
kuuhun ja takaisin.

Pysäytetty!

Annettu merkki,
tämä on tarkoitettu
juuri sinulle.

Kiedottu rakkauden
seppeleet.
Taiottu yhdessä
pieniä onnen hykerryksiä.
Annettu ainutlaatuisia
hetkiä omalle
rakkauden lähettiläälle.
-sv-

Viimepäivien myllerrystä

Viime päivinä elämässä on menty taas aika vuoristorataa, mutta tänään ainakin saatu yhteen asiaan vastaus ja onneksi myönteinen. Paljon saa kevään aikana vielä pieni ihminen ihmetellä ja toivottavasti kaikki menee hyvin. Mikään ei ole kamalampaa kuin, että läheisellä on jotakin ja et pysty auttamaan, mutta läsnäolo on silloin kaikki mitä pystyt toiselle siirtämään. Se on valtava voima ja sillä siirtää isompiakin vuoria. Viimeviikkojen tapahtumat ja jatkuvat jännitystilat saivat tarttumaan kynään ja sen haluan jakaa teidän kanssanne. Olen nöyrästi kiitollinen niistä ihanista monista viesteistä joita olen saanut siitä, että kirjoitan taas plogiani. Kiitollinen siitä, että kuulen miten runoni koskettavat.

Surun kengät

Haaveilen, sanoit.
Toivoisin niin kovasti,
että saisit olla
täynnä iloa.

Surun kenkiä
en taakaksi,
sinulle halua,
jos joudut niillä
kulkemaan,
silti toivon,
että vain hetken
olisi raskaampaa.

Löytyisi takaisin
se elämän
käännekohta.

Uusi parempi sunta.
Elämänmyönteinen.

Surun kengät
riisuttuasi
valo ei paista
niihin heti,
mutta vähitellen
huomaat,
että kengät keventyvät.

Uskallat toivoa
ja nähdä
maailmaa uusin
silmin.

Olit käynyt syvällä,
halusit tulla takaisin.
Kaikki näkyy paremmin.
Elämän lahja,
kauniit sanat.
Puhdistus joka tapahtui,
muutti sinut nauttimaan
elämän pienistä
pisaroista.
Tahdot antaa siitä
jokaiselle.
Kävit surun kenkien
kautta elämään.
-sv-

Mieli vapaana

Sielu huutaa,
älkää jättäkö yksin.
Älkää hylätkö
jo hylättyä.
Kyynisytenne ei
saa ottaa otetta.

Sieluni huutaa,
pelasta minut.
Auta löytämään
oikeat tikkaat
kiipeämiseen.
Pois myrskyistä
ja allokoista.

Sieluni huutaa,
olen kotona.
lämpöisessä,
kylmyydestä

mikä vapisutti.

Sinä tulit ja nostit,
ymmärtämään,
tahtomaan takaisin
syvistä vesistä.
Annoit kätesi 
ja tartuit.
Lämpö välittyi,
sieluni huuto vaimeni,
vaikka taistelin.
Sinun sylissäsi unodin.
Kaikki kivut
ja epäselvät vastaukset.

Sieluni huutaa vieläkin,
mutta rakkaudesta.
Kaikkeen, elämään ja arvokkuuteen,
rikkauteen.
Sen oven aukaisit,
ne tikkaat näytit.
Miten löytää hyvä olo
ja kunnioitus.
Myös itselle.

Sieluni huutaa,
kahta lujemmin.
öisin pakkasella
ja kesäisin auringon laskuun.

Sydämestä,
rakkaudesta.
Sinuun.
-sv-

Pölykeijuja

Tänään tuli tälläisia ajatuksia ja halusin jakaa ne teidän kanssanne. Toivottavasti suupielet menevät ylöspäin vaikka ilma on niin harmaa ja tämä meidän talvi on ollut hyvin erikoinen. Ollaan kuitenkin saatu nauttia muutamista aurinkoisista päivistä ja ne tuo mukanansa tietysti myös pieniä pölykeijuja jotka saavat meidät välillä ihan suunniltaan, tuntuu, että niitä on joka paikassa, kun auringonvalo näyttää niiden olemassaolon, aivan kuin niillä olisi pienet siivet.

Pölyn ohuet siivet
näkyvät auringonvalossa.
Niiden lento löytää
joka nurkan ja
ne näkyvät
pieninä kiteinä
valoa vasten.

Yrität laskea
ja ajatella,
mistä ne muodostuvat?
Ne ilmaantuvat
kuin tyhjästä.
Niitä on varmaan tuhansia.

Sekoat laskuissa.
Uskot, että ne ovat
satumaisia ilon tuojia.
Se helpottaa,
sillä se antaa sinulle
armonaikaa niitä huiskiessasi.

Kuitenkin ne ärsyttävät,
ne muuttuvat mielessäsi
sadan kilon keijuiksi,
jotka kiusaavat
sinua ajatuksilla,
että niitä on siellä ja täällä.

Laitat silmät kiinni,
että et näkisi niiden
täyttäessä huoneesi.
Haihdutat ne ajatusleikeillä.
Naps, avattuasi silmät,
pölykeijut ovat haihtuneet.
Kuvittelet, että leikkisi
sai ne häipymään.

Sinulta jäi huomaamatta,
että aurinko oli siirtänyt
paikkaa, pilven taa.
Hymyillen hyräilet
ja odotat uutta
ulostuloa pölykeijuilta.
-sv-