Pölykeijuja

Tänään tuli tälläisia ajatuksia ja halusin jakaa ne teidän kanssanne. Toivottavasti suupielet menevät ylöspäin vaikka ilma on niin harmaa ja tämä meidän talvi on ollut hyvin erikoinen. Ollaan kuitenkin saatu nauttia muutamista aurinkoisista päivistä ja ne tuo mukanansa tietysti myös pieniä pölykeijuja jotka saavat meidät välillä ihan suunniltaan, tuntuu, että niitä on joka paikassa, kun auringonvalo näyttää niiden olemassaolon, aivan kuin niillä olisi pienet siivet.

Pölyn ohuet siivet
näkyvät auringonvalossa.
Niiden lento löytää
joka nurkan ja
ne näkyvät
pieninä kiteinä
valoa vasten.

Yrität laskea
ja ajatella,
mistä ne muodostuvat?
Ne ilmaantuvat
kuin tyhjästä.
Niitä on varmaan tuhansia.

Sekoat laskuissa.
Uskot, että ne ovat
satumaisia ilon tuojia.
Se helpottaa,
sillä se antaa sinulle
armonaikaa niitä huiskiessasi.

Kuitenkin ne ärsyttävät,
ne muuttuvat mielessäsi
sadan kilon keijuiksi,
jotka kiusaavat
sinua ajatuksilla,
että niitä on siellä ja täällä.

Laitat silmät kiinni,
että et näkisi niiden
täyttäessä huoneesi.
Haihdutat ne ajatusleikeillä.
Naps, avattuasi silmät,
pölykeijut ovat haihtuneet.
Kuvittelet, että leikkisi
sai ne häipymään.

Sinulta jäi huomaamatta,
että aurinko oli siirtänyt
paikkaa, pilven taa.
Hymyillen hyräilet
ja odotat uutta
ulostuloa pölykeijuilta.
-sv-