Olen monesti huomannut, kun kirjoitan, niin haluaisin löytää aina jotain positiivista ja kaunista sanottavaa, vaikka sydän olisi silläkin hetkellä täynnä jotakin aivan muuta. Kävelen aamutuulessa ja huudan Rakastan. Sillä hetkellä, kaikki muu tuntuu tyhjänpäiväiseltä. Meitä kaikkia on varmasti koeteltu monesti monellakin tapaa, mutta positiivinen ajattelu jatkaa kulkuaan ja taakse jää pikku hiljaa kaikki turha. Jos olette tunteneet itsenne ulkopuoliseksi johonkin tai joidenkin kanssa, niin on hyvä vaan irrottaa, se tekee mielelle hyvää ja itse ainakin olen huomannut löytäväni aivan uuden minän jota kohti haluan kulkea.
Kiitos teille viesteistänne ja edelleen voitte kirjoittaa niitä yksityisesti minulle sisko.vainio@hotmail.com.
Tänään positiivinen ajattelu sai kirjoittamaan näin:
Aamutuuli kannattelee
puiden oksia.
On vain hiljaisuus.
Jossakin kaukana
kuuluu kaiku,
mikä vastaa,
rakastan.
Ääni vaimenee
puiden hiljaiseen
sointuun.
Tahdittaa sävelen
kulun,
jossa tanssit.
Otat vastaan
rakkauden,
mikä on sinulle
silkkihansikkain
ojennettu.
Viety sinut tähtiin,
kuuhun ja takaisin.
Pysäytetty!
Annettu merkki,
tämä on tarkoitettu
juuri sinulle.
Kiedottu rakkauden
seppeleet.
Taiottu yhdessä
pieniä onnen hykerryksiä.
Annettu ainutlaatuisia
hetkiä omalle
rakkauden lähettiläälle.
-sv-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti