Turvassa

 Enkelin kosketus

Enkeli kurottaa varpasillaan taivaan kelloja.

Kellot soi rauhaa kaikille maailman kolkassa. Hiljaisuus valtaa kauneudellaan koko luomakunnan.

Metsän eläimetkin ovat tulleet kuuntelemaan kun pieni Enkelityttö hennosti nostaa kätensä.

Soinnuttaa maailman tuulessa kellojen ihmeellistä taikametsää.

-sv-

 

Joulukuu

 Kauniin jouluisen kuvan on ottanut Katja Lammasniemi ja tarina on Sisko Vainion. 

Ihanaa lämpöistä Joulun odotusta ja rauhaa ja hyvää mieltä 💚

Joulukalenteri luukku 3

 Tiennäyttäjä

Nalle Touhukas oli saanut avukseen Valonnäyttäjän ja heidän matkansa jatkuu. Molemmat varmaan miettivät, että jotain puuttuu, tuntuu, että he kiertävät ympyrää. Suulin nurkalta kuuluu pieni ääni ja he näkevät ahkion joka on juuri laitettu nojalle suulin seinälle. Näyttää siltä, että ahkio on isompi kuin tyttö joka oli raahannut sitä monta kilometriä. Nalle Touhukas ja Valonnäyttäjä ihmettelivät miksi tytön sitä piti perässään vetää ja he jäävätkin ihmeissään katsomaan kun tyttö nostaa pallin ja kantaa sitä heitä kohden.

 Tyttö nousee pallille ja huutaa pienellä kirkkaalla äänellään: Täältä näkee kauas kylien paikat ja joulupukki lähettikin minut Tiennäyttäjäksi  lähtekäämme siis matkaan.

 Näemme nyt paremmin kauniit lumiset oksat joiden alta menemme hiiren hiljaa, että kukaan ei aavista meidän olevan lähettyvillä. Valonnäyttäjä voi hieman himmentää valojansa kun tulemme kotien pihoille.
-sv-

Joulukalenteri luukku 2

Hyvä Haltija tuo lisää valoa

Nalle Touhukas ja Valonnäyttäjä matkasivat eteenpäin. He olivat sopineet, että tapaisivat jo joulupukin ennen aattoa sillä pitihän vielä saada viimehetken ohjeet. Siinä samassa, kun he siitä puhuivat, niin joulupukki oli heidän edessään valopuun kanssa jonka Hyvä Haltija oli hänelle tuonut. Kaikki lisävalo olikin tarpeen, sillä usein porstuat ovat liukkaita ja niissä ei näe hyvin hämärässä. Tänään pukki vielä antaa viimeiset tarkat ohjeet miten jakaudutaan, että varmasti kaikki lapset saavat pakettinsa ajoissa. Hyvä Haltija oli myös luvannut tuulen lailla kuljettaa sillä matkaa oli vielä paljon ja pakkanenkin vähän kipristeli jo poskia. Nyt jäädään jännityksellä odottamaan, mutta pelkkä Valonnäyttäjä ei riitä jos ei tiedä minne on matkalla.             

-sv-

 

 

Joulukalenteri luukku 1

Ilta on jo alkanut hämärtymään ja kun katson ulos ikkunasta, niin mikähän siellä tarkkailee itse Nalle Touhukas.  Joulupukkihan palkkasi Nalle Touhukkaan katsomaan ja kulkemaan kotien pihoissa. Nalle Touhukkaalla on ollut tärkeä tehtävä ja vaikka hänellä ei ole sitä reki korttia, niin hän otti liiterin seinältä sukset ja lähti niillä taivaltamaan. Vähän näyttää jo Nalle Touhukas uupuneelta ja vilkuileekin jo ympärillensä, että missä on hänen Valonnäyttäjänsä. Yht´äkkiä hän kuulee jotakin ääniä ja katsastaa illan varjoihin, mutta ei se olekaan varjo, vaan hänen ihana Valonnäyttäjänsä.                             -sv-                                            

Kotitiellä

Upeat on iltamaisemat kotitiellä. Haluaisin olla tuolla metsänreunassa.
Puhaltaa tuuleen ajatuksia ja lähettää kaikille Rakkailleni pilvien
mukana tunteita, jotka kulkeutuvat heidän iholleen. Haluaisin kertoa,
että täällä kaikki hyvin ja matkamme jatkuu vielä. 
On aika jolloin tapaamme, mutta se ei ole meidän käsissämme.
-sv-

Marraskuu

 

Mimmit jäällä

Hilma ja Tyyne eivät hukkaa aikaansa turhaan istumiseen. Tänään he olivat päättäneet lähteä kokeilemaan onneaan miten hyvin he pysyvät vielä pystyssä "retki" luistimillaan. Naiset "viipottivat" menemään, ottivat kunnon vauhdin jo kotirannastaan. Hilma piti lujasti kiinni Tyynestä ja Tyyne "käsiveskastaan" ja kesäisestä päivänvarjostaan. Ilma oli keväisen aurinkoinen ja matka jatkui, tuuli kuljetti aivan kuin itsetään Hilmaa ja Tyyneä. Pian he huomasivatkin, että olivat keskellä järveä ja he alkoivat miettiä, että nyt pitää kääntyä, että jaksavat luistella vähän vastatuuleen takaisin. Hilma otti kuitenkin repustaan kuumaa kaakaota ja voileivät jotka Tyyne oli aamutuimaan tehnyt heille nautittavaksi. Yhdessä naiset olivat päättäneet, että matkaan lähdetään ja otetaan mukaan iloinen mieli.
-sv-

                                                                                                                                                     

Kaunista käsintehtyä vuodelta 1951

 

Ihania löytöjä kirpparilta, virkkaus ja neuletyöt v. 1951. Selailin kotona lehteä ja silmiini pisti teksti: Neulokaapa itsellenne jompikumpi näistä somista kerrastoista. Koleina syyspäivinä tulette tarvisemaan niitä. Ajattelin, että ompa kauniit ja persoonalliset, samalla mietein, että ennen vanhaan ei välttämättä kaupoista löytynyt mitään erikoista, niimpä naiset kutoivat itse. Tänäpäivänä kun menet kauppaan löytyy jos jonkin sortin liivejä ja pikkuhousuja erivärisiä ja malleja on varmasti satoja. Hinnat vaihtelevat liikkeittäin, löytyy hintavaa ja halpaa. Kuinka monen tulisi mieleen tänä päivänä ostaa kaupasta langat ja alkaa kutoa juuri tälläisiä? Jos kuitenkin inspiraatio iskee, niin näissä kyseisissä malleissa on käytetty konevillalankaa ja siihen tarvitaan pyöröpuikot, suorat puikot ja kaunista silkkinauhaa sekä kuminauhaa. Molemmissa on tehty paidat ja housut eli mallit koostuu kahdesta osasta. Lehdessä on tarkkaan kerrottu langan kulutus ja ohje on myös selvitetty tarkasti. Pitää oikeasti harkita jospa yrittäisi tälläiset tehdä niin hienot ne on. Jos innostutte, niin laittakaapa TyyliSiskon sähköpostiin tietoa, niin laitan ohjeen tulemaan. Löysin samaisella kerralla useamman vanhan lehden ja varmasti laitan sieltä vielä muutakin mielenkiintoista, mutta nyt pitää taas rientää joululahjojen tekoon, palaillaan taas.                                                                                                                                              Terveisin TyyliSisko

Sadetanssi

 

Voi kunpa aina oisi näin                     10.11.2021

Järkyttävät tapahtumat ovat pysäyttäneet miettimään, että lapsillamme ja lastenlapsillamme olisi turvallista ja että he saisivat elää lapsuutensa eikä liian pian kiirehtisi siihen aikuisten maailmaan. Sadetanssia kirjoittaessani halusin saada tunnelman, joka kertoo lapsen viattomuudesta ja ilosta, miten hän hyppii riemusta vesilätäkössä vailla aikuisen murheita.  


Sadetanssi                                         
 

Sade ropisee taas ikkunaan
sitä odottanut oon,
se kutsuu mua taas tanssimaan.
saappaat jalkaan sateeseen







 

laulan, tanssin uudelleen.
Sadetanssia tää on,
Jalat tanssii saappaissa,
tätä odottanut oon.
Olen tyttö sateessa,

räystäät supattaa,
pisaroiden laulua
tuuli sanoittaa.













 


sade tanssittaa mua uudelleen,
leikkiäkö tää on.
Märät helmat sateessa,
ne heiluu näin mukana.
Laulan tanssin uudelleen, 
sadetanssia tää on.
Jalat tanssii saappaissa,
tätä odottanut oon.







 

Sade hiipuu pois jo hiljalleen,
sitäkö nyt tää on.

  Ei kutsu jalat tanssimaan,
 saappaat riisuttava on.
  Laulan tanssin edelleen,
 kuulen sateen ropinan.
  Jalat valmiiks saappaisiin,

sadetta taas odotan.

Olen tyttö sateessa,
räystäät supattaa,
pisaroiden laulua
tuuli sanoittaa.

 

 Tarinakahvila

Mieheni isoäiti oli kertonut hänelle -40 luvulla olevasta tarinakahvilasta. Tämä jäi mieleeni ja halusin kirjoittaa kuvitteelisen tarinan ja elämän pienessä tarinakahvilassa.

























Näissä kuvissa pariskunnat istuvat puistonpenkillä ja suuntaavat hetken päästä askeleensa kohti tarinakahvilaa.

Nuoripari saman varjon alla kohti yhteistä tulevaisuutta ja tarinakahvila on jo tullut heillekin tutuksi, siellä haaveillaan ja tunnelmoidaan.

                         

Tämän pariskunnan askeleet johtavat tarinakahvilaan, siellä on tavattu tuttuja jo monien vuosien ajan. Kiva vaihtaa taas kuulumisia, tarinoida hetki ja lähteä sitten kotia kohti.

Tämä vanha pariskunta muistelee puistonpenkillä, kuinka he nuorena istuivat tarinakahvilassa. Miten he tapasivat siellä toisensa ja rakastuivat. Monen monta tarinaa olisi heillä kerrottavanaan, vaan ei jouda nyt, sillä sinne heidänkin verkkainen kulkunsa johtaa, mihis muuhun kuin tarinakahvilaan. Sama nurkkapöytä edelleen vapaana aivan kuin heitä varten.

Nämä kädet koskettivat toisiaan ja muistelivat nuoruuttaan tarinakahvilan hämärässä.

 Usein tarinakahvilaan tultiin myös pyörillä. Matka oli joskus pitkäkin ja tuttuun tunnelmalliseen kahvilaan tultiin vaikka huonommallakin säällä.

Vanha ja kodikas kahvila johon oli helppo mennä. Ovi kutsui sisään astumaaan tarinoimaan....













 

Usein rakastavaiset istuivat aivan hiljaa ei tarvittu edes sanoja. Toisen katse riitti kertomaan mitä toinen ajatteli. Siellä tuntui varpaista asti kun toinen liikahti. Hellyys joka oli siellä läsnä pienin kosketuksin, varovaisin liikkein.

                                           

 Tästä tarinakahvilasta riittäisi kerrottavaksi monta tarinaa. Miten moni on siellä rakastunut tai siellä on kosittu. Varmasti siellä on  myös riidelty ja taas uudelleen sovittu. Siellä on myös tullut pettymyksiä, mutta myös suuria onnen tunteita. Paljon on siellä kerrottu varmaan myös salaisuuksia.

Jos tämä tarinakahvila olisi vielä olemassa, niin varmasti se toisi vieläkin sinne erilaisia pariskuntia. Ennen oli aikaa istua ja haaveilla, mutta nyt tarinakahvilassa käytäisiin vaan nopeasti kääntymässä ja silloin sen kahvilan nimen pitäisi olla jo aivan muu.
 

Tämä todellinen tarinakahvila on ollut -40 luvulla Lahdessa.

Sormuksen valmistus

 

Olisipa ollut kynttilää tai saippuaa

 

 

 

 

 

Olin sovittamassa yhtä kynähametta ja kaikki meni hyvin siihen asti kunnes laitoin omaa hametta takaisin päälleni. Jostain syystä vetoketju jäi jumiin ei liikkunut mihinkään. Mulla alkoi nousta jo hikipisaroita otsalle koska tunnetusti sovituskopissa tulee aina lämmin. Yritin monta kertaa, mutta turhaan. Menin myyjän luo ja pyysin hakaneulaa, että saisin jotenkin hameeni kiinni. Myyjä oli tosi ystävällinen ja lähti hakemaan hakaneulaa kassalta. Mielessäni kävi, että miten äiti aina opasti, että jos vetoketju jää jotenkin jumiin, niin silloin pitää laittaa saippuaa tai kynttilää, no kumpaakan ei ollut mukana, mutta ajattelin vielä kerran vähän "riuhtaista" ja yht`äkkiä se vetoketju alkoi liikkua kuin itsestään. Kiitin myyjää ja kerroin, että sain jo hameeni kiinni. Tästä päästäänkin siihen, että naisen käsilaukusta voisi vaikka löytyä pala saippuaa tai kynttilää, jos tälläinen yllättävä tilanne tulee, no eihän se tietysti joka kerta voi olla niin huono tuuri, mutta.. nainenhan voi aina varautua kaikkeen.
Jatkoin matkaani ja minua hymyilitti jo koko asia vaikka tunnelma siellä sovituskopissa oli kyllä hymystä kaukana.

Shoppailua naisten ja miesten maailmassa

 

 

Nainen lähtee ostoksille, ensin hän katselee näyteikkunat, eli tekee ns. näyteikkunaostoksia. Tää varmaan näyttäisi hyvältä, mutta sitten tulee pieni epäröinti, olisiko mahdollisesti sitä vaatetta muuta väriä. Nainen jatkaa matkaa, menee seuraavaan liikkeeseen ehkä jo sisälle asti, kokeilee vaihtoehtoja. Välttämättä ei hae mitään erityistä, mutta olisi kuitenkin kiva kokeilla jotain. Nainen miettii kotona olevan vaatekaapin sisältöä, sopisiko tämä sen kanssa ja kävisikö tämä huivi sen mekon kanssa.
Nainen ottaa "aikalisän" menee kahville tai syömään, kelaa mielessään vaihtoehtoja ja on jo ehkä jättänyt jo jonkin vaatteen varaukseenkin. Nainen kiertää kaikki mahdolliset liikkeet ja saattaa palata kuitenkin juuri siihen ensimmäiseen liikkeeseen johon on tehnyt sen mahdollisen varauksen. Nainen ostaa vaatteen, varmistaa vielä, että sen voi palauttaa jos se ei sovi. Nainen tulee kotiin, sovittaa vaatetta, joskus se saattaa olla hyvinkin onnistunut ostos, mutta joskus myös sitä on seuraavana päivänä lähdetty palauttaan, kun kotona on huomattu, että se ei ollutkaan yhtään sellainen kuin liikkeessä, värikin näyttää erilaiselta. Näin nainen on saanut kulumaan lähes kaksi päivää ja kuluttanut aikaansa hyvinkin selvään asiaan, mutta mitä tekee mies.....

 

  

 

Menee ensimmäiseen liikkeeseen, sovittaa maksimissaan 3 vaatetta ja valitsee siitä. Kaikkeen tähän kuluu aikaa korkeintaan tunti.
Tämä tietysti on vähän "karrikoiden" sanottu, mutta pakko myöntää, että itse naisena ainakin olen sortunut juuri tähän monen tunnin shoppailuun ja tuloksena saattaa silti olla nolla. 
Jos jotain olen oppinut kun valmistuin eat Pukeutumisneuvojaksi, niin ainakin sen, että naisen kaapissa ei tarvitse olla niin kauheasti sitä vaatetta vaan tärkeää on, että siellä on hyvä peruspuvusto, johon sopivasti asusteilla vaihtamalla saa taas uuden näköisen kokonaisuuden ja totuus on myös se, että tämän ikäisellä naisella pitäisi olla jo kaapissa sopiva vaate ja asusteet jos kutsu käy johonkin juhliin. Naisena kuitenkin olen vähän turhamainen ja sillon tällöin sorrun shoppailuun vaikka ei aina tarvitsikaan mitään ja kivahan on harrastaa sitä "näyteikkunashoppailuakin"

 

Ajaton kortti

 Kortin on piirtänyt Heidi Vettenranta ja tarinan on kirjoittanut Sisko Vainio.

Kortti sopii vaikka lahjaksi tai itselle vaikka huoneen tauluksi.

 

 

Syyskuun runokortti

Ajattomia kortteja

Ihana ajaton kortti, jossa Heidi Vettenrannan kaunis käsinpiirretty kuva ja Sisko Vainion tarina. Tämä kortti tulee myös kokoon A5 ja näitä kortteja löytyy myös Porin ihanasta sisustusliikkeestä josta myöhemin kerron lisää. Laita Yv jos haluat tilata näitä suoraan minulta.

Ihanaa syksyistä päivää tänäänkin teille kaikille<3   

 

 

Leija ajaton kortti. Piirtäjä Heidi Vettenranta ja runon kirjoitti Sisko Vainio

 

Tunnelmallista syksyä

 

 Ihanaa syksyn odotusta teille. Olen tekemässä tälläisiä kortteja joita laitan vielä lisää jatkossa.

Jos kiinnostuit niin laita minulle Yv, niin kerron lisää.

Kuvat on ottanut Katja Lammasniemi ja tarinat on kirjoittanut Sisko Vainio.

Taianomaisa mielenkuvia

 Muistojen kulku vie syvin mietteisiin.

Omenakukkien puuteroimaan pihapolkuun

kuun loisteessa.

Yön kasteen jättämiin jalanjälkiin

kesäaamuisin nurmen poikki.

Istua laiturin päässä

ja pudotella päivänkakkaran

terälehtiä yksitellen.

Taianomaisia loitsuja mielessään lukien.

-sv-

Punainen sateenvarjo

 

Miksi niin synkkänä punaisen sateenvarjon alla?

Pelkoko vaanii vai surumielisyys?

Kulkiessasi askeleetkin ovat kuulumattomat.

Sateessa tuijotat jonnekin koskemattomuuteen.

Mitä olet jättänyt taaksesi?

Ihmisen varjo voi olla edessä ja takana.

Omia askeliaan ei kannata pelätä.

Menneet pelkosi voit heilauttaa kivien alle.

Odota auringon nousua ja elämän sykettä.

Kuluta hieman kerrallaan polkusi reunaa.

Älä kastele liikaa itseäsi.

Punainen varjosi suojaa.

Anna itsellesi voimaa hylätä,

siirrä vain todellisia sydämen

kuvia rantahiekkaan.

Kuu heijastaa ne varjoina taivaalle.

-sv-

Minustako keskikaupunkilainen

 Pitkään maaseudulla asuttuamme päätimme myydä talomme ja muuttaa kaupungin hulinaan. Ajattelimme, että kun kaikki palvelut ovat lähellä, niin mitä sitä voi muuta toivoa. Emme osanneet edes aavistaa, että miten tälläiset maalaiset voivat tottua, että kävelykadulta kuuluu aina ääniä ja kesä sen näytti meille kirjailmellisesti. 

Tässä kohtaa voisi sanoa, että jos on hiljaisuuteen tottunut asuessaan 9 vuotta samassa paikassa ja hiljaisuuden on rikkonut ainoastaan pellolla kuuluva traktorin ääni, niin olihan se aikamoinen myllerrys mielessämme. Korona talvi oli vielä hiljainen, mutta kevättä kohden tuntui siltä, että ihmiset kaduilla ja ravintoloissa olivat levottomia. He halusivat ottaa kiinni kaiken sen menetetyn ajan jonka he olivat viettäneet seinien sisällä.

 Jokainen meistä ihmisistä saa tehdä niin kuin haluaa ja jokainen meistä on oma persoonansa. Tämä meille maalaisille oli kuitenkin liikaa. Itselläni tuntui, kuin kaikki seinät kaatuisi ja ahdisti tulla kotiin siihen asvalttiviidakkoon jonka ympärillä ei paljon vihreyttä näkynyt.

 Joku varmaan nyt miettii, kuka pakotti miksi ette hakeneet rauhallisempaa paikkaa. Itse uskon vahvasti, että kaikki kokemus tarvitaan elämässä ja kaikella on tarkoituksensa. Tiedän, että on paljon ihmisiä jotka nauttivat asua kaupungin sykkeessä, mutta myös meitä jotka valitsemme toisin. Meidän kokeilu jäi lyhyeksi, sillä halusimme molemmat sitä rauhaa ja  että voi avata parvekkeen oven tai ylipäätään istua siellä parvekkeella ja nauttia siitä vihreydestä kaiken keskellä.

 Emme ehkä olisi osanneet nauttia tästä kaikesta mitä nyt on jos olisimme heti muuttaneet tähän nykyiseen kotiimme, jossa olemme olleet vasta 3 yötä. Nyt voimme kuitenkin jo varmuudella sanoa, että ihanaa, että pystyimme ja jaksoimme tehdä näin nopeasti muutoksen. Ilman ihania ystäviämme ja lapsiani emme olisi tähän jaksaneet lähteä, sillä muutto on aina raskas ruljanssi käydä läpi. Me selvisimme ja nyt olemme tulleet kotiin johon haluamme juurtua ja olla.

 Täällä haluamme herätä ja juoda rauhassa aamukahvimme parvekkeella. Kävellä luonnon helmassa ja nauttia näistä meidän eläkepäivistä. Ajatukset juoksee ja paperille syntyy uusia tarinoita ja runoja. Hiljaisuudessa ajattelen, että kaikilla oli tarkoituksensa.

Rauhan hiljaisuutta

Auringon lämpö selässä.

Puiden katveessa unelmoin elämästä,

jonka sain.

Ajatukset viestittävät sanoja,

yksi kerrallaan, tipahtelemalla pilvien raoista.

Puiden oksat nyökkäävät:

Olet kotona.

Levottomuus takana.

Öiset keskustelut kuin ohimenevä hetki,

joka on poissa.

Kaikki rauha palaa sinuun.

Tasapainottaa.

Ei kiinni otettavia minuutteja.

Vain tämä rauhan pysähdys sieluusi,

joka ei enää vaella .

-sv-

Aarteen etsintä

 Unelmoi taivaan pilville,

miten suolaheinät kukkivat

elämän vapinoissa.

Miten taivaalle kaartuu sateenkaari,

jonka päässä luulet olevan kultaa.

 

Matkallasi huomaat kuitenkin erehtyväsi.

Kullan hohde ei anna enää merkitystä.

 

Näet selvemmin.

 

Sinun ei tarvitse välkkyä näyttämöllä.

Seuraa vain pilvien kulkua ja yön tähtiä.

Pidä tiimalasi täysinäisenä.

Älä hukkaa aitoja hetkiä.

Olet jo löytänyt oman aarteesi.

-sv-

Hirret

 Hirret puhuvat salvatun oven takana autiotalossa.

Tuuli maalaa kuvia lehtiin.

Elämäsi on suljettu kuin runojen säkeet.

Varo, että ei saumat ratkea.

Elämäsi aikana välillä purat ja neulot monta kertaa.

Itse vaikutat siihen miten ohjaat aallokkoa,

joka välillä jysähtää kallioihin.

Miten kuljetat rakkauttasi aavalla merellä.

Oletko tyytyväinen siihen mitä saat itsellesi rakennettua.

Nauti siitä, hypi vaikka tasajalkaa.

Älä pelkää näyttää onnelisuutta,

joka loistaa jo vastaantulijoille.

-sv-

ps. Ihanaa juhanusta kaikille<3

Sydämellä

 Sydämen tila kuin unessa.

Haaveissa vaellat puistikossa.

Koskettaen puiden oksistoa.

Vaellat välillä syvyydessä.

Olet risteyksessä.

Lähdetkö mutkaista vai suoraan?

Olet varma valinnasta.

Otat vastaan sen ilolla.

Tiedät, elämä on elettävä.

Opittava ja jatkettava.

Viisaampana ja vahvempana.

Voit valita kulkiessasi.

Sydämesi herkkyys kuuntelee

ja onnellisuus hiipii

mielesi tasapainoon.

-sv-

Uudet sivut

 Eilisen varjokuvat

menneenä laatikossa.

Uudet sivut

tulevassa paketissa.

Miten aukaiset?

Keräätkö rullalle?

Saatko opetusta

elämän tunneillesi.

Hyppää yli kiven murikoiden.

Syleile luontoa.

Kuuntele niitä pieniä

hetkiä tarkasti.

Tahtoasi e rikota ja oveasi ei lukita.

Uskalla ihmetellä.

Tunne syvyyden voima,

joka näyttää sinulle helisevämmät purot.

Polut metsän reunamilla.

Auringon laskun puiden latvoissa varjoinakin.

-sv-

Huikea matka

 TyyliSiskon blogi aukaistiin 2015, kun valmistuin Eat pukeutumisneuvojaksi ja matka on todellakin ollut huikea. Olen nöyrästi kaikille kiitollinen, kun olette jaksaneet kulkea tällä matkalla. Välillä olen kirjoitellut todellakin muutakin kuin tyylistä ja muodista. Kirjoittanut tänne ajatuksiani ja Esikoisteokseni Pysähdyskin tuli kirjoitettua jonka Kaitsu niin upeasti kuvitti. Kaitsu on myös vastannut koko blogin ollessa kuvista. Meillä on ollut innokkaita malleja ja olemme saaneet hyvin erilaisia kuvia. Kaikesta tästä olen myös Kiitollinen.
Kiitos kaikista ihanista Yv viesteistä joita olen saanut matkan aikana. TyyliSskon blogia on seurattu 53 maasta ja kävijämäärä on yli 30 000 tällä hetkellä.
Nyt pitkän tauon jälkeen olen taas avannut plogini ja olen iloinen teistä jotka edelleen jaksatte kulkea mukana näissä tarinoissa.

Elämässä on tapahtunut paljon kakenlaista näinä vuosina, mutta kirjoittaminen jatkuu ja siitä saan voimaa. Tänä aikana kun olen ollut kirjoittamatta tänne blogiin, niin ole kuitenkin seurannut ahkerasti teidän yv viestejä ja vastannut niihin. On ollut kiva kuulla, että mitä teillekin siellä maailman erilaisissa paikoissa on tapahtunut ja olen yllättynyt monestakin viestistä ja saanut voimaa itselle näinä vaikeina aikoina.

Nyt on uusi into taas tullut kirjoittamiseen myös tänne ja kiitos teille seuraajille siitä.

 Ihanaa kesän odotusta!            

                                                                                                                 

 terv. Sisko Vainio                          
     TyyliSisko

Tumma pilvilautta

Tumma pilvilautta.

Puhutteleva.

Hetkeksi taukoaa puheen sorina elämän ihmeellisyyksiä katsellen.

Hiljenet ajatuksien voimaan ja sulkeudut mietteisiin.

Miten pysäyttävästi vaikuttaa luonnon mahti. Monenlaista olet nähnyt.

Tuulten riemua, pilvien poukamia. Sateen hentoja kuiskauksia

ja ukkosten uhmaa.

Auringon iloa, mutta koskaan ei mitään näin vaikuttavaa.

Miten luonto on siirrellyt taivaalle valtavan pilvilautan.

Aamulla siitä ei näy enää jälkeäkään.

-sv-