Vaikea päivä, mutta valoa kohden !

Kirjoitin joulukuun alussa, että on hyvä muistella lapsuutta ja halusinkin kirjoittaa joulukalenteria näiltä tiimoilta. Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että voimani ei riitäkän tähän ja niimpä joudunkin lopettamaan tämän lapsuuden joulukalenterini. Kaikki suru on liian lähellä enkä pysty jatkamaan vaikka sanoin, että kirjoittaminen on juuri minun voimavarani. Olen aina ollut sellainen, että ajattelen muiden jaksamista ja jättänyt aina oman jaksamiseni toiselle sijalle. Sisälläni on paljon käsittelemättömiä asioita ja olenkin päättänyt vihdoinkin päästä "menneisyyden haamuista" eroon ja kulkea askel kerrallaan uutta valoa kohden.  Uskallan vihdoinkin sanoa, että jos koskee, pelkäämättä, että mitä muut siitä ajattelevat. Varmasti meille kaikille on elämän aikana tapahtunut monenlaista ja usein me olemme vaan hiljaa, mutta joskus on hyvä myös sanoa ääneen mikä koskee. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että haluaisimme loukata jotakuta vaan tämä on juuri sitä oman itsensä löytämistä ja päästää vihdoinkin kaikesta vanhasta irti mitkä ovat omaa mieltä painaneet.
Olen kirjoittanut joskus tänne elämän iloista ja suruista ja nyt todellakin on vaikea päivä, mutta minua lohduttaa se, että olen saanut takaisin jotakin suurta elämässäni tunnen kuuluvani johonkin ja ennen kaikkea minua rakastetaan juuri tälläisenä kun olen. Meillä jokaisella on hyvät ja huonot puolemme, mutta juuri siksi me ihmiset olemmekin erilaisia ja siksi se onkin meidän jokaisen vahvuus. Jos teidän rinnallanne on ihminen joka rakastaa teitä pyynteettömästi, niin olkaa onnellisia siitä älkääkä koskaan päästäkö irti<3
Haluan toivottaa itseni ja mieheni puolesta Teille kaikille ihanille ihmisille jotka ovat jaksaneet seurata blogiani hyvää ja rauhallista joulua !
Vuosi 2017 aukeaa uusin sivuin !
-sv-