Kesäyö on usein aikaa kun ei malta nukkua. Odottaa kun aamu alkaa kajastaa, ensimmäiset auringon säteet nostavat päätänsä. Kävelet kasteisessa ruohikossa ja odotat ja kuuntelet aivan kuin se kertoisi sinulle, että on alkamassa kesän kaunein päivä. Jäät hiljaa paikoillesi ja nautit vain siitä kaikesta mitä ympärilläsi tapahtuu. Sydämesi lyö voimakkaasti ja otat taas muutaman askeleen. Havahdut johonkin ääneen ja et ehdi nähdä kuin pienen väläyksen oravasta, kun se jo matkaa muualle syömään sillä sen aamuruokailua oli häiritty. Maa on vielä viileää yön jäljiltä, mutta jatkat matkaasi ja kuuntelet sitä ihanaa rauhaa ja taivaan hiljaisuutta. Kuulet monenlaista "lintukonserttia" siinä kulkiessasi. Ihailet niitä kaikkia kauniita kukkia, joista osa nukkuu vielä, mutta muutamat on jo aukaisseet "silmänsä" ja haluavat kurkistaa auringon ihmeellistä voimaa. Seisot vielä hetken paikallasi ja annat tuulen henkäyksen viipyä hetken ihollasi ja huomaat miten huulesi kaartuvat hymyyn. Saat nähdä ja tuntea tämän kaiken, luonnon ihmeellisyyden, tuntea sen, aivan kuin se "lävistäisi" sinut kauneudellaan. Istut vielä hetken pihakeinussa ja jäät siihen mietteisiisi hyräilemään kuinka kaunis on aamunkoitto...
-sv-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti