Tunteet kesään

 Nytkö jo kukkii omenapuut.

Valo on tuonut esiin ensimmäiset vuokot.

Luonto riipaisee kauneudellaan.

 

Haluaisin keinua pihakeinussa

ja tuntea kesän tuoksun.

Miten aamuaurinko herättää

ja illan hämäryys muistuttaa

yön pimeydestä.

 

Nytkö jo kuulisin kesän äänet,

jotka silittää rantaviivaa

ja lipuvia joutsenia,

mitkä kohottavat siipensä uljaina.

 

Nytkö jo juoksisin metsätietä

ja laskisin apiloiden määrän polulla.

Näkisin murahaisten aherruksen,

seisahtuisin polun risteykseen

ja kuulisin perhosten kesäisen valssin.

 

Nytkö jo talvi on takana

ja kevät aistii lehtien tuoksut.

 

Kesän ihmeellisyys pienissä erissä tarjoillaan.

 

Tuulen henkäys pieni vaan

antaa muiston kesään

jota silmät kiinni tunnustelen.

Nytkö jo.

-sv-