Viekö elämä maan jalkojesi alta
odotat laivan saapumista
miten rauta kirskuu
kun sitä kiskotaan
isojen miesten voimasta
kiinni rautaiseen lenkkiin
Merikarhusi saapuuko hän
vai onko jäänyt
johonkin satamaan
missä naiset tanssivat pöydällä
olet haaveillut hänen tulostaan
nähnyt untakin
rannalle olet tullut kuin itsestään
askeleesi on tuonut sinut
merikarhusi
ei niin valkoinen lakki
näkyy jostakin miesten varjoista
Hän heilauttaa kätensä merkiksi
tietäen että odotat
miten pitkäksi aikaa
sitä et tiedä
Aika kuluu liian nopeasti
et huomaa kun olet jo
yksin rannalla
katselemassa sitä tyhjää rautaa
ja ruosteista kettinkiä
kyyneleet vierivät poskipäitä
olet väsynyt ja turhautunut
tähän jatkuvaan
odotukseen
ja lähtemiseen
Kuitenkin saavut
vaikka et tiedä hänen tulostaan
onko se kaipausta
vai tapa josta et pääse irti
Elämäsi menee taas vanhaa rataa
odotat ja odotat
Edessäsi tyhjä paperi
johon ei ole kirjoitettu
riviäkään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti