Tämä äitienpäivä jää varmasti meidän kaikkien mieleen nyt erikoisella tavalla. Emme saa nähdä läheisiämme, lapsiamme, lapsenlapsiamme ja emme myöskään omiä äitejämme. Muistakaamme kuitenkin, että tämä on meille kaikille parhaaksi ja nyt kun jaksamme tämän vaikean ajan, niin nautimme ensivuonna sitäkin enemmän äitienpäivästä, jonka saamme viettää rakkaittemme kanssa.
Me olemme upeita äitejä ja haluankin laittaa tämän runoni muistuttamaan meidän kaikkien äittien kauneudesta.
Metsänneito
Sitoen kukkaseppeleen hiuksilleni.
Sanot, olen kaunis,
kuin metsänneito
niityn keskellä.
Puron solina.
Havahdun!
Lähdevettä läiskyy helmoilleni.
Onko tämä satua vai tätä
maailmaa.
Elämässä riittää ihmeitä.
Ajan kulun laskemista.
Täydellistä.
Sanattomia tuokioita vain katsella.
Sydän on täynnä kauneutta.
Sielusi rakkaustilassa.
Sanot jotakin, sanasi takeltelevat
tässä onnellisuudessa.
Tämänkin päivän valoa
siirrät häneen.
Rajallisuus elämään
joskus kadottaa
kaiken tämän ihmeen.
Synnyttää muistot, joita vaalit.
Luonnon helmassa täytät korisi,
mihin keräät elämäsi palaset.
Rakkauden helmet,
tunteiden tilan.
Halausten puristukset,
sanojen tarkoitukset.
Juokset vielä niityllä.
Päässäsi kukkaseppele,
vain hiuksissasi kuultava valo,
näkyy vielä hetken.
Kunnes katoaa metsän
reunan taa.
-sv-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti