Lapsuuden piilot

Muistan sen suolaisen
maun huulillani,
kun napsin lapsena
suuhuni ketunleipiä.
Miten aurinko tanssitti
pienen tuulen väreeen
kanssa kotikoivuja.

Kannolla istuessani
ihmettelin sitä
kaikkea kaunista,
mikä minut ympäröi.

Tänään metsästäni
en löydä ketunleipiä,
mutta sen saman
tunteen silmät
sulkiessani.

Lapsuuden kesän,
joka vilisee silmissäni.
Näen ne piilopaikat,
joihin juoksimme
veljeni kanssa.

Leikimme käpylehmillä
ja olimme turvassa
siinä kotipihassa.

Emme tienneet,
mitä elämä tuo tullessaan.
 Tänäänkin turvasatamani
on koti.
Veljeni kulkee enkelinä
rinnallani.

Silmät sulkiessani
lapsuuden kesän
piilopaikat
pysyy aina
muistoissani.
-sv-