Elämässäni on ollut tosi vaikea viikko. Jännitystä, että kaikki menee hyvin. Kaiken tämän vaikeuden keskellä olen äärettömän onnellinen siitä kaikesta mitä elämä on minulle antanut. 
Harvoin avaan omaa elämääni näin suoraan, mutta nyt olen pakahtua onnesta, kun mieheni vaikea leikkaus on takanapäin, vaikka tiedän, että vielä on monta vaihetta, että kaikki tasoittuu ja saadaan mallilleen. Monta sairaalakäyntiä, mutta onneksi pahin on jo ohi. Pelkäsimme ja jännitimme monta viikkoa, että pääseekö hän edes leikkaukseen tämän koronan takia, mutta nyt se pelko on ohi ja mennään eteenpäin mitä se elämä sitten tuokaan.

 Tämä aika yksin kotona on taas pistänyt paljon miettimään yleensäkin tätä elämää ja läheisiä ympärillä jotka ovat tukeneet. 
Olen saanut tuntea miten minusta välitetään ja kannetaan huolta ja meillä on ihania ystäviä. Yksi ystävistämme jaksaa kantaa työpäivänsä päälle meille oven taa kauppakassit kerta kerran jälkeen. Olemme usein puhuneet tästä mieheni kanssa, että miten meidän olisi käynyt jos olisimme joutuneet käymään itse kaupassa, kun kuulumme molemmat riskiryhmään. Hän on meidän pelastava Enkeli. Kaikilla teillä on varmasti näitä samoja tuntemuksia, olette saanut tai antanut apua läheisillenne.
 Täällä yksin ollessani olen myös tajunnut, että miten yksin ihminen voi olla.
Monet ovat kirjoitelleet minulle henkilökohtaisia tarinoitaan tänä vaikeana aikana. Näitä tarinoita jakaessamme olemme huomanneet, että aina on joukossa valitettavasti kaikilla meillä kokemuksia myös siitä, miten voidaan unohtaa täysin toisen olemassaolo. Tällä joka on unohdettu, niin hänen pitää muistaa olla onnellinen niistä läheisistä ja ystävistä joiden kanssa saa jakaa ilot ja surut. 
Eilen kävelin hautausmaalla ja itku tuli veljeni haudalla ikävä on edelleen kova. En unohda koskaan miten hän rakensi siltaa jota lähdin kulkemaan ja rakentamaan. Miten tärkeät olivat hänen sanansa ja opetukset. Ihminen voi pettyä monta kertaa elämänsä aikana ja rakentaa sillan aina uudelleen ja uudelleen. Joskus tulee hetki, että ymmärrät antaa periksi ja tyytyä siihen. Ole kuitenkin iloinen niistä, jotka kulkee matkallasi. 
Tänään olen onnellinen siitä, että minulla on mies jonka saan pian kotiin. Lapseni jotka kantavat huolta jaksamisestani, lapsenlapseni ja ne tärkeät ihanat Ystävämme joista muistamme joka päivä kiittää.
-sv-