Pintaan kirjan tekijät ja etukannen kuva

 

Runot ja tarinat

Sisko Vainio

_________________

Kuvitus

Heidi Vettenranta

_________________

Ulkoasu, taitto ja etukannen kuva

Kai Vainio 

 

 

 

Yön kulkija

Yön kulkija on lähtenyt taas vaeltamaan ilman päämäärää. Hän tuntee, että nyt on hänen hetkensä liikkua ja löytää elämäänsä vastauksia. Hän on ottanut mukaansa kaiken tarpeellisen, mitä kuvittelee tarvitsevansa.

Yön kulkija ensin kadottaa pelot, mitkä ovat häntä seuranneet, ne näkymättömät aaveet ja haluaisi löytää sen onnellisuuden haaveet, mitkä hän on haudannut.

Hän jatkaa kulkuansa, tuntee, että matka on pitkä, mutta haluaa selvittää, kuka hän on. Iltaisin se rauhattomuus aina valtaa hänet. Hän ei pysty nukkumaan, vaan jatkaa kulkuaan.

Yön kulkija on saapunut metsään, hän kuulee rasahduksia, eläinten ääniä. Hän muistaa miten lapsena aina unessa pakeni jotakin näkymätöntä vaaraa, mikä häntä seurasi. Unet jatkuivat vuosia. Nyt on aika kohdata metsässä olevat pelkonsa.  Hän istuu kannolle, vaikka on pimeää. Istuu ja istuu, odottaa. Huomaa, että siellä ei ole mitään pelättävää. Hän jatkaa yöllistä kulkuaan turvallisin mielin.

Hän menee autioon taloon, jossa ovet ovat selkosen selällään. Hän kiipeää ylös, on pimeää. Haparoimlla hän löytää jokaisen rappusen. Viimein hän on ylhäällä ja pelko valtaa hänen mielensä. Hän käy läpi lapsuuttaan, miten hän haki aina turvaa öisin vanhemmiltaan. Hän muistaa ne käskyt, jotka komensivat takaisin. Hän muistaa sen yksinäisyyden, mikä hänet valtasi. Yön kulkija istuu autiotalossa, kohtaa pelkonsa. Hän istuu ja istuu. Aivan kuin hänen täytyisi itse voittaa tämäkin pelkonsa. Hänellä ei ole ketään juuri siinä hetkessä.

Yön kulkija jatkaa jälleen matkaansa. Hän on valmis kohtaamaan seuraavan pelkonsa. Hän on tullut joenrannalle. Aamu alkaa valjeta, mielessään hän käy läpi sen miten löi päänsä laituriin, kun hän ylpeydessään halusi olla jotakin ja uskaltaa sukeltaa veden syvyyksiin, hän katsoo veden tummuutta ja sen arvoituksellista synkkyyttä. Tapahtumat tulevat voimakkaasti hänen mieleensä. Hän istuu ja istuu...

Jatkaa jälleen matkaansa. Yön kulkija on tullut kotiinsa, hän istuu sängyn laidalle ja miettii matkansa mittaa. Hän haluaa olla rohkea, eikä enää pelätä. Hän tietää kuitenkin, että pelot voivat tulla takaisin, mutta haluaa voittaa ne pelot. Hän tietää, että matka on pitkä, mutta hän ei ole yksin.

Elämän varjoista ja aaveista pitää uskaltaa puhua, kun huomaat, että et ole yksin pelkojesi kanssa. Voit jakaa ne, sillä jokainen meistä on yön kulkija omalla tavallansa, etsii paikkaansa, jossakin elämän kohdassa. Löytää oman väylänsä kulkea ja uskaltaa kohdata kaikki turhat pelkonsa.