Jokainen meistä haluaa olla täydellinen, mutta jos joka kerta kun tavoittelee sitä täydellisyyttä saa todellakin tuntea oman huonoutensa, niin kannattaako se? Miksi ei vain tyydy olemaan oma itsensä ja yrittää unohtaa kaikki ikävät asiat joita et pysty muuttamaan vaikka mitä yrittäisit. On olemassa ihmisiä jotka yrittävät aina olla mieliksi muille ja siinä sivussa he unohtavat itsensä ja itsekin syyllistyn tähän usein, tarpeeksi monta kertaa kun kääntää toisen posken, niin alkaa ymmärtämään ne tosiasiat, että jotkut asiat vain eivät muutu ja sille sinä et voi mitään. On ollut aikoja, että on hakenut vikoja itsestään, mitä tein väärin? mitä sanoin väärin? Enhän nyt vaan loukkaa sanomisillani ketään? Joskus tuntuu, että sanoit, teit tai jätit sanomatta sekin tulkitaan väärin? Mikä sitten on oikein? Olla hiljaa ja kärsiä sisällään? vai huutaa paha olonsa pois? Näihin jos saisimme vastauksen olisimme varmasti viisaita tässä ja nyt. Elämä on rajallinen, yrittäkäämme nauttia siitä ja pudottaa sen pahan mielen ja jatkuvan syyllistymisemme hartioiltamme, niin maailmamme on paljon kevyempi kulkea.
-sv-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti