Kalenteripäivä 11 toi mukanaan kauniit lumiset puut jotka löytyi ihan kotitieltä. Ihanaa, että on vähän lunta, niin puutkin näyttää kauniimmilta. Oli hienoa ajella kotiinpäin ja katsella sitä kauneutta jonka hämäryys asetteli puun oksille. Aivan kuin puut olisi kertonut jotakin jouluista tarinaa, miten ne puiden oksat taipui vasten toisiansa. Tänään tuli taas mieleen, että ei se ihmisen mielikuvitus saa mihinkään lähteä vaikka ikääkin tulee, ajatukset harhailee aivan samalla lailla kuin lapsenakin ja synnyttää sisällä erilaisia tarinoita niin lapsuudesta kuin tästäkin päivästä.-sv-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti