Lumienkeleitä

Mukava on kävellä omalla pellolla, kun hanki hohtaa kuin kauneimmat timantit. Tekisi mieli napsia niitä kiinni ja tehdä niistä helminauha.  Mielikuvitus on vaan rajana kun katsoo silmänkantamattomiin sitä hohtoa mikä edessäsi kimaltaa. Kummasti tuli heti mieleen taas lapsuudesta ihania muistoja. Lapsena halusi aina tehdä lumeen enkeleitä, yritti kurkottaa käsiään, että sai isot siivet. Kumma juttu miten sitä ihminen siirtää kaikkia tälläsiä ihania muistoja, ensin lapsille ja sitten lapsenlapsilleen. Isoäitinä olen saanut monta kertaa kuulla, sä olet vähän hupsu ja hauska, mutta mikä enemmän voi sydäntä lämmittää, kuin juuri nuo sanat.
Tänään pellolla kävellessäni sanoin miehelleni, onko minusta tulossa "kalkkis" kun en tee lumienkeleitä, pelkäänkö sitä että naapurit näkevät. No tällä kertaa jäi lumienkelit väliin, mutta se johtui pelkästään ja ainoastaan siitä kun tuli tarpottua siinä lumessa ja väsähdin.

 










 
Ihmisen on hyvä välillä muistaa olla pois "omalta kartaltaan" eli tehdä vaikka aikuisenakin niitä lumienkeleitä, huutaa ilosta niistä timanteista, nauttia kaikesta kauniista minkä näkee ympärillään, koska koskaan ei tiedä mitä huomenna tapahtuu. 
Mukavia hetkiä lumienkeleitä ja timantteja noukkiessa.
Terv. TyyliSisko