Mielenkiintoinen tarinateatteri hetki

Aloin käymään syöpää sairastavat ja sairastaneet tarinateatteri ryhmässä. Kotona pitkään mietin, että lähtisinkö? Jotenkin olen vähän sellanen, että mietin usein uusia tilanteita ja jännitän. Päätin kuitenkin viime tingassa, että lähden ja olen siitä iloinen. Meitä oli pieni tiivis ryhmä ja jotenkin tuntui, että meille syntyi heti yhteys tehdä tätä yhdessä. Jokainen kertoi vuoron perään oman elämän kaarensa sairastuttuaan syöpään. Miten koki ja tunsi sinä aikana, mitä oli tapahtunut ja mikä on tilanne tällä hetkellä. Jokainen meistä kuunteli keskittyneesti muiden tarinat ja ammensimme siitä voimaa toisillemme. Teimme mielenkiintoista käsikirjoittamatonta tarinateatteria, omista kokemuksistamme, juuri niistä meidän elämän tarinoistamme, tunnelmista ja tapahtumista. Teimme ohjaajamme kanssa myös hengitysharjoituksia. Olimme kaikki toisillemme täysin ventovieraita ja yht´äkkiä juttu luisti ja avauduimme kertomaan tunteistamme, miltä tuntui tulla ja mitä tämä ilta antoi meille. Kaikki voimme varmasti olla samaa mieltä siitä, että naurua ei puuttunut meidän illasta. Tarinateatteri jatkuu ja mielenkiinnolla varmasti kaikki odotamme mitä ohjaajamme seuraavaksi on meidän "päänmenoksi" keksinyt. Sitä odotellessa.