Muistatte lapsena varmasti käsityötunnin, joillekin se oli lasten leikkiä, kaikki sujui, lanka juoksi, ei tullut ylimääräsiä solmuja eikä kädet hionnut. Sitten oli nämä toiset käsityöihmiset ja näihin luen itseni. Mulla oli yhtä tuskaa käsityötunnilla, pelkäsin koko ajan, että puikot tippuu ja kädet oli todellakin hikiset. Kotiin kun tuli, niin se lankakerä oli siellä repun pohjalla ja varmasti oli silmiä tippunut puikolta. Silloin tarvittiin isosiskon tai äidin apua, että kaikki oli taas valmiina, kun aloitettiin uuden harjoittelu. Vuosia vieri, että en koskenutkaan lankoihin saatika puikkoihin, mutta sitten kun tuli omia lapsia, nin pitihän sitä yrittää ja onnistuikin joten kuten. Ehkä se on niin, että kun tulee tota ikää lisää, niin kärsivällisyyskin kasvaa ja laittaa itselleen uusia haasteita. Viime jouluksi tein lapsenlapsille lapaset ja kahdelle nuorimmaiselle pipot. Olin itsestäni oikein ylpeä, kun onnistuin, rehellisesti sanottuna kyllä riistettyä tuli muutaman kerran, mutta loppu tulos oli kuitenkin se tärkein. Nyt olen viimeaikoina virkkaillut kaikkia kivoja huiveja ja hattuja, mutta sitten näin ihanan pitsisen "gootti" huivin mallin ja sitä nyt opettelen ja todellakin opettelen, sillä tämä onkin melkoinen haaste.
Jos tämä onnistuu, niin laitan varmasti tänne blogiini ja varmasti jää mös omaan kaulaani.
Mukavia hetkiä käsitöiden parissa teille kaikille.
Toivottaa: TyyliSisko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti