Tervetuloa TyyliSiskon sivulle


KULTALIITOKSIN Ilta-auringon kultaama hetki jää muistoihin kosketuksen lämpö iholle. Sydämen vahva tunne syvälle ajan hyräilevään tunnetilaan. Pysäyttää ajan kuljettaa mietteitä sydänalaasi lämpösiä lauseita pyyhit kyyneleitä. Mieleesi palaa herkät hetket ihanat odotukset. Ne kulkeutuvat sydämesi mielialaan. Rajattomien polkujen matkaajalle illan rauhaan, joka on kultaliitoksin sidottu _sv_

tiistai 13. syyskuuta 2016

"vanhan" naisen taakka

Taideterapeutti Tommi Ojala on maalannut kyseisen teoksen ja kun näin tämän maalauksen, niin kysyin taiteilijalta, että saanko kirjoittaa kuvasta tarinan ja tälläisiä ajatuksia siitä syntyi:

Nainen kantaa taakkaansa aivan kuin hän olisi ainut "olento" maan päällä. Päivä päivältä hän menee kumarampaan ja jokainen päivä tuntuu raskaammalta kantaa tätä "syntistä" taakkaa jonka hän on mielensä sopukoihin painanut, kuin leimasimen joka jättää jälkensä, joskus hieman kirkkaampana, mutta joskus myös himmeämpänä. Naisen päivä menee murehtimalla, tuntuu, että päivät ovat toistensa kaltaisia, yöt, aamut koko elämä. Miten meistä jokainen kantaa elämänsä omaa taakkaa ja ryhti muuttuu kumarammaksi ja meistä tuntuu, että juuri meidän elämän murheet ovat suurimpia ja raskaampia. Pikkuhiljaa me uskallamme kurkistaa sisimmästämme ja päästämme elämäämme muutakin kuin sen "taakan" joka on muserttanut meidät pieniksi palasiksi, sotkenut meidät pieniksi murusiksi. Ymmärrämme, että meidän pitää hävittää kumaruuttamme, pyyhkiä pois murheitamme. Vaikka ihmisinä olemme empaattisia, meidän tehtävämme ei ole kantaa koko maailman taakkaa, aina on ympärillämme ihmisiä jotka haluavat tukeutua juuri sinuun ja se on hienoa. Meidän pitää kuitenkin kosketella "taakkaamme" hellävaroen ja muistaa, että elämässä on muutakin. Me voimme kantaa "taakkaamme", mutta muistakaa, varokaa! Elämä on lyhyt ja meidän empaattisuus ei katoa mihinkään vaikka vähän välillä antaisimme tilaa itsellemmekin. Katsokaa tarkkaan tätä kuvan "vanhaa" naista joka voisi olla vaikka nuorikin nainen, ajateltkaa miten hänen kasvonsa ovat jo juonteiset, miten kumaraan hän on "lysähtänyt", mutta kuitenkin tässä teoksessa on pieni valon pilke, joka tulee sieltä sydämestä ja juuri tämän valon avulla hän jaksaa päivään seuraavaan ja jokainen uusi päivä tuntuu kevyemmältä, aivan kuin nuo tuoreet hedelmät jotka taiteilija on maalannut teokseensa, muistuttamaan siitä, että älä päästä sisimpääsi mustenemaan vaan anna valon loistaa kohti uutta parempaa huomista.
-sv-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti