Mietin elämääni vuosi taaksepäin, miten paljon on tapahtunut asioita on ollut iloa, mutta elämä on näyttänyt myös varjopuolensa. Usein varmaan monestakin tuntuu, että miten päästä taas tästäkin eteenpäin sillä elämä ei aina ole niin yksinkertaista ja monet meistä ihmisistä joutuvat kamppailemaan vaikeiden asioiden kanssa. Kaikilla ei ole sitä olkapäätä johon nojata, kun elämä pysäyttää, mistä löytyy tarpeeksi voimaa auttaa läheistä? Mistä löydät sanat millä lohduttaa kun näet läheisesi tuskan? Joskus varmasti tuntuu, että ei löydy voimaa, ei sanoja, mutta muistakaa, että hiljaisuuskin on läsnäoloa. Aina ei tarvita sanoja ! Riittää, että olet siinä kun sinua tarvitaan. Sanonta joka tuntuu "kliseeltä" enempää ei anneta kuin jaksaa kantaa? Onko se reilua, että nuori ihminen sairastuu vakavasti, tai se, että samaan aikaan toinen ihminen taistelee elämästään putoaako kuiluun vai pääseekö ylös. Meillä kaikilla ihmisillä on omat vaikeutemme ja niiden kanssa pitää jaksaa mennä eteenpäin sillä silloin loppuu omat voimat jos annamme periksi surulle.
Oman itsensä kanssa jaksaminen auttaa antamaan voimaa juuri sille apua tarvitsevalle läheiselle joka tarvitsee sinua.
-sv-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti