Joskus tuntuu, että ei muista mitään lapsuudestaan, mutta joku lause tai esine saa muisot syntymään. Meillä maaseudulla leikit oli usein tytöillä sellaisia "rinsessa" leikkejä. Lapsuudenystäväni ja isosiskoni kanssa leikittiin aina missikisoja ja minä olin se nuorin porukasta. Halusin aina olla Satu "Öpstring" Isosiskoni ja lapsuudenystäväni nauroivat aina, kun en osannut sitä oikein lausua ja he olivatkin päättäneet keskenään, että vähän kiusaavat minua kun "missileikkimme" alkaa. Innoissamme kävimme aina äidin vaatekaapilla, sieltä löysimme kauniita leninkejä ja korkokenkiä ja peruukkeja äidiltä löytyi myös. Ideana leikissä oli se, että vuoronperään aina tultiin alas rappusia ja yksi vuorollaan selosti rappusten alhaalla. Isosiskoni ja lapsuudenystäväni selostivat aina omille valinnoilleen, että heillä oli päällä silkkiä ja samettia, kauneinta mitä löytyi, korut olivat timantteja ja korkokengät suoraan pariisista. Sitten tuli minun vuoroni ja minulla oli aina "pässinpuskemaa" tai karkeaa "flanellia" , joskus olin tullut suoraan "navetasta" lypsyvaatteineni. Silloin tietysti minulta tuntui kurjalta, kun omasta mielestäni olin pukeutunut kauniisti, mutta muistot kultaa haavat ja nyt yhdessä nauramme koko asialle.-sv-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti