Muistoja lapsuuden joulusta -60 luvulla

Maaseudulla jossa asuin oli muutama kauppa jotka olivat oikeasti ns. "sekatavarakauppoja" mikä tarkoitti, että lähes kaikkea löytyi ja isäni yleensä tekikin kaikki jouluostoksensa tässä lähikaupassa ja hän oli sitä mieltä, että mitään ei hankita liian aikaisin eli jouluaattona hän kävi aina vasta ostoksilla. Me lapset olimme tietysti kärsimättömiä 
joulun alla ja tietysti kirjoitimme jo

hyvissä ajoin joulupukille ja lista oli pitkä, niin kuin lapsilla on. Hyvin on jäänyt mieleen, että isä toi aina meille lapsille punaisia omenoita laatikollisen ja äiti hääräsi ennen joulua, kaikki piti siivota katosta lattiaan ja tietysti hyllypaperit myös vaihdettiin. Leivottiin yhdessä äidin kanssa jo hyvissä ajoin ennen joulua. Aattona lähdin hakemaan kelkalla "lehmänmaitoa" muistan miten äiti oli antanut maitokannun mukaan ja siihen maatalossa laitettiin lämmintä "lehmänmaitoa". Tämä kaikki on tänä päivänä jo vähän harvinaisempaa, että maalaistalosta haetaan maitoa. Jouluaattona mentiin kirkkoon ja sen jälkeen yleensä oli ruoka. Äiti ja isä oli erittäin tarkkoja, että pöydästä ei koskaan saanut nousta ennen kuin kaikki olivat syöneet. Päivällä jo olimme käyneet  ulkosaunassa jonka isä oli lämmittänyt. Ruoan jälkeen tiskit piti tiskata ja yleensä me tytöt hoidimme sen asian. Sitten menimmekin jo kaikki olohuoneeseen odottelemaan joulupukkia, sillä tulihan se koska me lapset olimme olleet tosi kilttejä. Toivomuslista jonka olimme joulupukille kirjoittaneet ja vieneet ajoissa rappusille hävisi aina heti seuraavana päivänä ja me lapset tiesimme, että tontut ovat käyneet ja vieneet terveiset korvatunturille. Yhtä salaperäisesti kuin kirjeetkin häipyi rappusilta, niin yhtä salaperäisesti häipyi myös isä aina kun joulupukki ilmestyi. Me lapset aloimme avaamaan  niitä muutamia paketteja mitä saimme ja varmasti myös mielessämme mietimme, että olisipa isäkin ollut näkemässä joulupukin. Tohinaa riitti ja saimme valvoa jouluaattona myöhään. Näitä ihania muistoja olen kertonut lapsilleni ja lapsenlapsilleni ja hetki sitten kun puhuin näistä isälleni hän hymyili ja muisti aivan niin kuin äitinikin. 

Jokaisella meillä on varmasti omat joulumuistomme ja tärkeintä ei ole lahjat vaan se hiljaisuus ja rauha ympärillämme. Hiljentykää hyvissä ajoin kiireen keskellä ja kertokaa omia joulutarinoitanne läheisillenne.
-sv-