En tiedä mikä ihmeen vimma on nyt iskenyt minuun, kun selailee vanhoja lehtiä ja tyylejä. Ehkä se johtuu siitä, että käsityön arvo on noussut vanhemmiten. Itse en ole ollut kova tekemään käsitöitä, mutta muistan kyllä miten äiti aina kotona jotakin neuloi meille lapsille. Nyt kun itsellekin on tullut tota ikää, niin kas kummaa, sitä haluaa oppia koko ajan uutta ja tehdä omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen pieniä yllätyksiä. Sitä haastaa itsensä, ennen jos jotakin ei oppinut, niin sitä ei ollut kärsivällisyyttä vaan se käsityö jäi tekemättä. Ikä tuo viisautta ja kärsivällisyyttä. Tässä taannoin opettelin yhtä virkkausmallia ja siinä ei ollut mallipiirrosta, niin voin kyllä rehellisesti sanoa, että riistettyä tuli monta kertaa, mutta sitkeästi aloin vaan aina uudelleen ja lopulta käytin "maalaisjärkeä" ja onnistuihan se lopultakin.
Miten pienestä sitä voi olla tyytyväinen, minä osasin ja onnistuin. Meidän pitäisi olla useammin tyytyväisiä itseemme jos opimme uutta tai vaikka vain selviämme jonkun raskaan asian yli. Mukavia ihania syksyisiä iltoja käsitöiden parissa. Nauttikaa niistä ihanista hiljaisista hetkistä, poltelkaa paljon kynttilöitä ja antakaa mielenne levätä kiireittene keskellä.
-sv-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti