Satujen taika häviää hetkeksi

Viimepäivinä olen kirjoitellut joulukalenterin "taikasatuja", mutta tänään taas miettinyt tätä elämän syvällisyyttä ja sen rajallisuutta. Tänään vietiin isosiskoni kanssa isän ja veljen haudalle kynttilät ja mielen valtasi haikeus ja kova ikävä. Joskus tuntuu, että me ihmiset haemme välillä niitä "pakoreittejä". Pakenemme vaikka juuri näihin "taikasatuihin" välillä. Hulluttelemme ja hassuttelemme, mutta sydämessämme tunnemme valtavaa ikävää niihin läheisiin jotka ovat jo lähteneet enkelin siivin vaeltamaan, mutta tunnemme heidän läsnäolon muutenkin kuin vaan silloin kun käymme heidän haudoillaan. Muistoissa tietysti herkistyy enemmän näin joulun alla. Tänään kun ajeltiin kotiin päin, niin muisteltiin juuri näitä lapsuuden jouluja ja miten kelkalla haettiin lehmän maitoa naapurista. Naurettiin sitä miten syötiin salaa omenoita sanomalehtien kääröistä joita äiti oli laittanut laatikkoon joulua varten. Miten isä aina kummasti häipyi, kun joulupukki tuli jakamaan lahjoja.Kaitsu kertoi miten he olivat tehneet kuusen alle "vale" paketteja koska he halusivat, että muut sukulaislapset luulevat, että heilläkin on paljon lahjoja kuusen alla. Kaitsu oli myös toivonut, että hän saisi sardiinipurkin ja pettymys olikin suuri kun purkissa olikin silliä. Itkuhan pojalta pääsi, mutta ei se kestänyt kauaa kun Nestori Kaitsun ukki keksi, että otetaan ovi irti niin poika saa hurutella siitä autoaan. Pian oli hyvä mieli kaikilla. Jouluna eikä muulloinkaan saisi olla mitään riitaa vaan elää sovussa kaikkien kanssa. Joskus on hyvä antaa itse kunkin periksi, sillä ethän voi tietää mitä huominen tuo tullessaan meille itse kullekin. Muistetaan, että kaikki se hyvä mitä tehdään muille tulee takaisin ja se on kannattanut. 
Ihanaa ja Rauhallista joulua Teille kaikille ja onnekasta vuotta 2018 !
t. Lemmenkulmalta Sisko ja Kaitsu

Hyvä Haltija tuo lisää valoa

Nalle "touhukas, "valonnäyttäjä" ja "tiennäyttäjä" matkasivat eteenpäin. He olivat sopineet, että tapaisivat jo joulupukin ennen aattoa sillä pitihän vielä saada viimehetken ohjeet. Siinä samassa kun he siitä puhuivat, niin joulupukki oli heidän edessään valopuun kanssa jonka Hyvä Haltija oli hänelle tuonut. Kaikki lisävalo olikin tarpeen, sillä usein "porstuat" ovat liukkaita ja niissä ei näe hyvin hämärässä. Tänään pukki vielä antaa viimeiset tarkat ohjeet miten "jakaudutaan", että varmasti kaikki lapset saavat pakettinsa ajoissa. Hyvä Haltija oli myös luvannut tuulen lailla kuljettaa "tiennäyttäjän" pallia, sillä matkaa oli vielä paljon ja pakkanenkin vähän "kipristeli" kaikkien poskia. Nyt jäädään jännityksellä odottamaan aattoa, miten matka jatkuu.
-sv-

"Tiennäyttäjä"

Nalle "touhukas" oli saanut avukseen "valonnäyttäjän" ja heidän matkansa jatkuu. Molemmat varmaan miettivät, että jotain puuttuu, tuntuu, että he kiertävät ympyrää. Suulin nurkalta kuuluu pieni ääni ja he näkevät ahkion joka on juuri laitettu nojalle suulin seinälle. Näyttää siltä, että ahkio on isompi kuin tyttö joka oli raahannut sitä monta kilometriä. Nalle "touhukas" ja "valonnäyttäjä" ihmettelivät miksi tytön sitä piti perässään vetää ja he jäävätkin ihmeissään katsomaan kun tyttö nostaa "pallin" ja kantaa sitä heitä kohden. Tyttö nousee "pallille" ja huutaa pienellä kirkkaalla äänellään: Täältä näkee kauas kylien paikat ja joulupukki lähettikin minut "tiennäyttäjäksi". Lähtekäämme siis matkaan tänäänhän on jo 22. päivä eli aattoon on todella vähän enää aikaa. Näemme nyt paremmin kauniit lumiset oksat joiden alta menemme hiiren hiljaa, että kukaan ei aavista meidän olevan lähettyvillä. "Valonnäyttäjä" voi hieman himmentää valojansa kun tulemme kotien pihoille.
-sv-

Ilman "reki" korttiakin pääsee pitkälle !

Ilta on jo alkanut hämärtymään ja kun katson ulos ikkunasta, niin mikähän siellä "tarkkailee" itse Nalle "touhukas".  Joulupukkihan palkkasi Nalle "touhukkaan" katsomaan ja kulkemaan kotien pihoissa. Nalle "touhukkaalla on ollut tärkeä tehtävä ja vaikka hänellä ei ole sitä "reki" korttia, niin hän otti liiterin seinältä sukset ja lähti niillä "taivaltamaan". Vähän näyttää jo Nalle "touhukas" uupuneelta ja "vilkuileekin" jo ympärillensä, että missä on hänen "valonnäyttäjänsä". Yht´äkkiä hän kuulee jotakin ääniä ja "katsastaa" illan varjoihin, mutta ei se olekaan varjo, vaan hänen ihana "valonnäyttäjänsä" joka tuo terveiset joulupukilta. Lapset varmaan laskee jo päiviä ja öitä jouluaattoon ja niitähän ei ole enää montaa jäljellä, sillä nythän ollaan jo kalenteripäivässä 21. Nalle "touhukaskin" katsoo nopeasti kalenteriaan ja "tuumaa", että onneksi apuvoimia on tulossa sillä yksin on kurja hiihdellä, matka taittuu nopeammin kun mukana on oma "valonnäyttäjä". Nalle "touhukas" ei vielä arvaakaan ketä kaikkea hänen avukseen rientäkään ennen kuin ollaan jouluaatossa.
-sv-

"No hups keikkaa"

Kalenteripäivä 19 jäikin väliin, kun olin vielä eilenkin niin "tohkeissani" lapsenlapsieni tekemisistä. Iltapäivä ja ilta oli hyvin mielenkiintoinen, kun seurasi miten mielikuvitus "laukkasi" lapsilla ja tekemistä riitti. Kaikkien töiden annettiin rauhassa kuivua ja sitten vielä lopuksi kauniisti paketoitiin. Kotiin vietäväksi tuli kaikenlaista salaperäistä ja tarkkaan "vaarittiin", että ei kukaan nähnyt mitä kassin sisältö oli.
-sv-

No nyt tapahtuu !

Kaikki on valmiina lapsenlapsilleni ja askartelu saa alkaa. On helminauhaa, kartioita, kranssia, palloja, liimaa ja maalia ja tietenkin sakset ym. Luulen, että isoäidillä ja Kaitsulla on jännempää, kun odotamme niin innokkaasti mitä lapset saavat tänään aikaiseksi.
-sv-

Käden taitoa

Tänään mietin taas miten ihanaa oli kun lapsena sai äidin kanssa askarrella ja miten se on jättänyt jäljet sydämeen. Itsekin äitinä opetin omille lapsilleni käden taitoa ja myöhemmin lapsenlapsilleni. Itsetehty on aina arvokas lahja antaa.  Huomenna mielenkiintoinen päivä, kun lapsenlapseni tulevat askartelemaan isoäidin kanssa. Mitähän jännää sitä tehdään tänä vuonna? se jää nähtäväksi? Ja kuka niitä saa lahjaksi?
-sv-

Valmistautumista Lallintalon joulumyyjäisiin

Tälläisiäkin ihania joulukoreja on myytävänä ja Kaitsunkin tekemä joululyhty löysi paikkansa. Tässä nämä tonttu kaverukset kovin touhuavat ja onko havaittavissa pientä "kismaa" kun kaikki vetävät helminauhaa jonka laittavat koriin koristeeksi. Katsellaan kuvaa tarkemmin, niin kyllä siellä ihan sopuisasti sitä laitetaan, niin kuin pitääkin. Läheisten muistaminen ja auttaminen on hyvä muistaa muutenkin kuin jouluna. Vielä myyjäisistä sen verran, että sieltä löytyy kaikenlaisia erilaisia meidän valmistamia käsintehtyjä joulukoristeita, siis tulkaapa joukolla hakemaan viimeiset lahjat jos on vielä jotakin hankkimista.
-sv-

Tonttujen kurkintaa

Tonttu "kurkki" aikansa ja ihmetteli kun lapsia ei näkynyt missään. Hän lähti muiden lähitalojen pihapiiriin ja mietti mennessään, että ovatko tämän talon lapset niin arkoja, että eivät uskaltaneet tulla esiin häntä katsomaan. Itse muistan kun lapsen uteliaisuudella kaikki piti selvittää. Aamulla ensimmäiseksi kiersin aina kotitalon ja tarkistin onko pieniä "epämääräisiä" jälkiä lumen pinnalla. Jos pienikin jälki näkyi jossakin, niin sisään juostessani huusin aivan innoissani: äiti, äiti näin tontun jäljet. Isommat sisarukseni nauroivat "katketakseen" sillä he eivät enää uskoneet tonttuihin. Myöhemmin isompana ymmärsin miksi heitä huvitti tämä minun lapsenomaisuuteni, sillä juuri he olivat tehneet nämä jäljet lumeen.
-sv-

Juhlan tuntua !

Joulun lähestyminen tuo taas muistoja lapsuudesta. Me kaikki lapset innoissamme odotimme jo tulevaa koulun joulujuhlaa sillä olihan siellä jo joulupukkikin joka toi pienet paketit meille kaikille lapsille. Paketissa oli yleensä yksi omena,mandariini, jotakin karkkia ja kynttilä. Meillä tytöillä oli tietysti uudet kauniit mekot ja pojilla rusetit kaulassa ja valkoiset paidat tyylikkäästi ja tytöillä usein oli tietysti rusetit päässä.  Kaikki me lapset lauloimme "elämän riemulla" joulupuu on rakennettu ja me käymme joulun viettohon. Me lapset tulimme kotiin ylpeänä todistukset käsissä. 
-sv-

Joulukuun 12 päivä

Tänään on satanut lunta lähes koko päivän ja luonto on todella kaunis, puut loistaa kuun valossa ja voisi pian todellakin laulaa "on hanget korkeat nietokset" Nautitaan tästä ja vaikka kotikaan ei ole vielä ihan "joulu kunnossa" niin ei haittaa. Lapsuudesta muistan kyllä hyvin, että kaikki "puunattiin" lattiasta kattoon ja hyllypaperitkin piti vaihtaa, nyt tehdään helpommalla vaikka rehellisesti täytyy tunnustaa, että on vähän huono omatunto siitä, että ei ole "puunannut", mutta kyllä se joulu tulee vähän pienemmälläkin "tohinalla". Lumilinnoja tai lyhtyjä ei ole vielä ehtinyt rakentamaan, mutta olkoon tämä muistutus siitä, että uloskin pystyisi tälläisen rakentamaan. Tämän lyhdyn askarteli Kaitsu ja se on todella kaunis hämärässä.
-sv-

Kotia kohden !

Kalenteripäivä 11 toi mukanaan kauniit lumiset puut jotka löytyi ihan kotitieltä. Ihanaa, että on vähän lunta, niin puutkin näyttää kauniimmilta. Oli hienoa ajella kotiinpäin ja katsella sitä kauneutta jonka hämäryys asetteli puun oksille. Aivan kuin puut olisi kertonut jotakin jouluista tarinaa, miten ne puiden oksat taipui vasten toisiansa. Tänään tuli taas mieleen, että ei se ihmisen mielikuvitus saa mihinkään lähteä vaikka ikääkin tulee, ajatukset harhailee aivan samalla lailla kuin lapsenakin ja synnyttää sisällä erilaisia tarinoita niin lapsuudesta kuin tästäkin päivästä.
-sv-

Puurojuhla

Tänään vähän väsyttää, kun oli eilen "kotiseutunsa" puurojuhlissa eilen illalla. Juhlissa oli monenlaista ohjelmaa ja lopuksi laitettiin "jalalla koreaksi" eli tanssittiin. Päivällä oli ollut joulumyyjäiset joissa myös Kaitsun kanssa olimme myymässä omia tuotteitamme joita tässä olemme syksyn aikana askarrelleet. Monenlaista taas tuli mieleen ja ajatuksiin kun oli taas tutussa paikassa. Ihanaa, että tälläiset pienet kylätapahtumat säilyvät vuodesta vuoteen ja vielä "vanhanakin" saa kokea näitä tunnelmia ja palata muistoissa siihen kun lapsenakin juoksi samassa paikassa ja silloin ei vielä ollut tieoakaan mitä elämä antaa ja ottaa, mutta nauretaan kun on naurun aika ja itketään kun itkettää ja muistakaa ilostakin voi itkeä.
-sv-

Lunta ja lumienkeleitä

Jolukalenteripäivä numero 9.
Silloin kun olin pikkutyttö, niin maaseudulla oli paljon lunta ja todellakin pysty tekemään lumeen kauniita lumienkeleitä. Meillä oli aina isosiskoni kanssa kilpailu kumpi tekee kauniimman enkelin lumeen ja arvostelijana oli usein isovanhemmat. Niinhän siinä kävi, että koskaan ei kumpikaan ollut toistansa parempi vaan aina teimme yhtä kauniit. Tänä päivänä vaikka sitä tekisi kuinka mieli tehdä enkeleitä, niin se ei ole mahdollista, koska lunta ei ole ollut enää moniin vuosiin niin kuin niissä lapsuuden vuosissa joita tässä muistelen.
-sv-

Kultalyhty Häijää

Olen tänään pukeutumisneuvojana Kultalyhty Häijäässä. Siellä on myös joulumarkkinat pihalla ihanassa talven tunnelmassa. Markkinat alkaa siinä "ulkosalla" klo 15.00 ja päättyy klo 18.00. Lähtekää katsomaan ja ostamaan ihania itsetehtyjä koristeita ja leivonnaisia ym. Kultalyhdystä löytyy myös kaikkea ihanaa pukin pussiin vietäväksi. Kultalyhdyssä olen paikalla liikkeessä klo 15-18. Trevetuloa ostoksille!
terv. Sisko Vainio TyyliSisko
 

 

Itsenäisyyspäivä

Lapsuudestani muistan hyvin miten meidän koko perhe lähti viemään kynttilöitä läheisten haudoille ja muutenkin piti hiljentyä siihen päivään. Oltiin kotona koko päivä ja ilta ja kurjaa oli tietysti lapsen mielestä kun ei saanut lähteä kavereiden luo. Kotona poltettiin paljon kynttilöitä ja muistankin, että joskus menin liian lähelle kynttilää ja hiukset vähän "kärvähti" , mutta onneksi haistin nopeasti "käryn" niin ei ehtinyt sattua mitään vakavampaa. Muistan kyllä, että nuhteita sain ja kuulla taas tutun lauseen: Sinä ehdit sitten joka paikkaan. Vilkkaana lapsena kuitenkin otin tästä opikseni ja osasin sen jälkeen varoa. Tämän päivän Itsenäisyyspäivä on erilainen, nykyään kaupatkin on auki miltei joka paikassa ja ihmiset tekevät jouluostoksia kovassa "ihmisvilinässä", mutta muistakaamme kuitenkin hiljentyä ja rauhoittua ja sytyttää kynttilät muistuttamaan meidän oman Suomemme Itsenäisyydestä !
-sv-

Kalenteri luukku 5

Tänään on sentään vähän satanut lunta, mutta todennäkösesti sulaa vielä monta kertaa ennen aattoa. Tässä kuvassa Kaitsu on ikuistanut ihanan talvimaiseman ja tämä kuva onkin kuin maisema suoraan minun lapsuudestani.
-sv-

Joulutoreilla !

Joulukuun 4 päivä meni vähän viime tinkaan, kun sain kirjoitetuksi. Tässä on ollut kaikenlaista "hääräämistä" kun pitää saada valmiiksi kaikenlaista joulutoreille. Lapsuudessanikin muistan hyvin miten äitikin  "touhusi" meidän lasten kanssa kaikkia koristeita ja siitä varmasti on itsellekin jäänyt tämä koristeiden tekeminen. Me olemme Kaitsun kanssa menossa muutamille joulutoreille ja tälläisiäkin on siellä sitten myynnissä. Muistakaamme kuitenkin hiljentyä ja antaa itsellemme aikaa !
-sv-

Joulukuun kolmas päivä

Ulos katsoessa täytyy vaan todeta, että lunta odotellessa ! Sillon kun itse lapena odotti joulua, niin juuri se lumikin teki vaikutuksen, muistan, että sitä oli paljon ja kaikkialla. Rakensin sisarieni kanssa suuria lumilyhtyjä iltahämäriin, kun ei malttanut lopettaa. Olimme keränneet kaikki äidin vanhat kynttilät, että saimme lyhtyyn valoja joita sitten katsoimme "tuvan" ikkunasta . Odotimme jännittyneinä seuraavaa päivää ja nukkumaan mennessä laskimme montako yötä on vielä jouluun.
-sv-

Kuutamohangelle uusi omistaja

Kuutamohangen piti lähteä markkinoille, mutta se löysikin uuden omistajan.

Naisten ilta Lopella

10 ihanaa naista oli Lopella kuuntelemassa ja keskustelemassa tyylistä, väreistä ja vartalonmuodoista.

 Yllä olevassa kuvassa TyyliSisko, Sisko Vainio katsoo vartalonmuotoa ja kertoo siitä muille. Mukavaa oli myös Annen ja Margitin vaate yllätykset. Naiset oli pukeutunut "epäsopiviin" vaatteisiin ja kerroin mitä pitäisi huomioida heidän vartalonmuotoonsa nähden. Mitä kummankin pitäisi korostaa ja mitä pitäisi vaihtaa.

Tässä naiset tutkivat innokkaasti omaa tyyliänsä. 
Ilta oli todella mukava ja oli hyvää naposteltavaa ja ihanan raikasta teetä jota sain vielä kotimatkallekin.

Kiitos kaikille ihanille naisille ja etenkin Annelle ja Margitille jotka järjestivät tämän naisten illan. Ensi vuonna tavataan uudelleen värianalyysien ja vaatekaappien "tutkimisten" merkeissä.

Ihanaa ja rauhallista joulun odotusta kaikille naisille jotka olitte mukana tekemässä tästä illasta ikimuistoisen.
terv. TyyliSisko Sisko Vainio

Mihin matka ?

Nyt kannattaa alkaa olemaan kiltti perheen pienempien ja etenkin meidän aikuistenkin. Nalle "Touhukas" on lähtenyt jo hyvissä ajoin liikkeelle joulupukin avuksi. Tontuilla on ollut niin kiire koko syksyn, että he eivät ehdi "tarkkailemaan" ikkunoiden takana ja niimpä joulupukki palkkasikin Nalle "Touhukkaan tänä vuonna avukseen. Nalle "Touhukkaalla" ei ole reki korttia, niin mitenhän mahtaa käydä kun sukset on ainoa keino miten hän pääsee nopeasti paikasta toiseen. Pieni ongelma voi olla se. että lunta ei ole tarpeeksi, mutta kaikki lapset ja lapsen mieliset voimme auttaa. Puhalletaan oikein lujasti taivaalle, niin lumihiutaleet tippuvat ja lisääntyvät Nalle "Touhukkaan" avuksi, niin hänen on helpompi päästä eteenpäin "taipaleellansa" ja onneksi hän on lähtenyt hyvissä ajoin liikkeelle, sillä hänellä on vielä monta "tarkkailu" paikkaa.
-sv-

MUOTITALO K & A HARJAVALLASSA.

Muotitalo K & A Harjavallassa säpinät jatkuu. Ihania vaatteita ja asusteita vaikka lahjaksi, niin miehille kuin naisillekin. Huomenna olen minäkin paikalla klo 10-17.00 Pukeutumisneuvojana ja varmasti tulee mukavia muistoja mieleen, kun 2015 valmistuin eat  Pukeutumisneuvojaksi, niin olin työharjoittelu jakson juuri tässä ihanassa samassa paikassa.
Nähdään huomenna terv. Sisko Vainio

Tyytyväistä "myhäilyä"

Tää on ensimmäisiä runojani jonka olen kirjoittanut Kaitsulle vuonna 2011  ja paljon on mahtunut meidän vuosiin, mutta yhdessä tässä "myhäillään" eteenpäin 💕


Tuulen lailla tulit elämääni
silloin kun sitä vähiten odotin
mutta todellakin kaipasin
en uskaltanut edes uneksia
että löytäisin vielä todellisen rakkauden
me ollaan kuin puut
jotka tasavertaisina seisoo
ylväästi paikallaan
ja leikkisästi kutsuu toisiaan
meitä ei mikään horjuta
rakkaus voittaa kaikki esteet
joita polullemme on asetettu
rakkaus on suurin kaikista
meidän rakkaus on niin vahva
juuret jotka on istutettu joskus syvälle
kiinni toisiinsa
kohtalo johdatti meidät toisillemme
ihmeellinen on rakkauden voima
se saa meidät hymyilemään
ja tyytyväisenä myhäilemään
mieti sitä meidän tähteä
joka iltaisin meille loisti
kaksi toisiinsa kietoutuneita puita
jotka meille rakkauden kielen toisti
siitä on hyvä eteenpäin mennä
meidän sydämemme puhuvat samaa kieltä
rakkaus on suurin kaikista
sen eteen ei voi kukaan mennä

-sv-

Rakkaus värittää karttasi

aurinko lämmittää tielläsi
rakkaus värittää karttasi
rakkakuden värit loistavat
ja antavat tilaa kulkea
uuden polun varrella
ihmettelet
miksi piti kulkea
tietä niin mutkaista
välillä yritit oikaista
nyt tajuat
mitään ei voi muuttaa
eikä pois sulkea
kaiken piti tapahtua
-sv-

"Nurkkia" pitkin jo hieman pakkasta

Kesä meni ja voimme vain todeta, että sitä ei ollutkaan, mutta muistakaamme edes ne muutamat lämpimät päivät joista saimme nauttia. Syksy jo "raotteli" tuloaan joka toi mukanaan tuulia ja sateita, mutta myös ihanan ruskan värit koko loistossaan. Ennen kuin huomaammekaan, niin talven ensimmäiset merkit ovat jo "ilmassa" yön jälkeen huurteinen maa ja pakkanen on jo selvästi valinnut jo reitin "nurkkiin" missä kulkea. Usein olen todennut itseni kesä ihmiseksi, mutta nyt täytyy tunnustaa, kun vuosia tulee "mittariin" niin kaikki vuodenajat ovat ihania. Satoi tai paistoi, niin ihanaa on se, että ne saa kokea ja tuntea. Jokaisesta päivästä pitäisi jokaisen olla onnellinen sillä se ei ole itsestään selvyys. Unohtakaamme kaikki turha valitus, tänään en jaksa sitä tai nyt olen niin väsynyt, että en jaksa lähteä mihinkään. Mietitään elämää toiselta pohjalta, juuri tänään jaksan, juuri tänään haluan tavata läheiseni sillä juuri se voi tehdä läheisesi onnelliseksi ja sinäkin olet elänyt päivän ilman omaa suruasi. 
-sv-

Salaperäinen "aarre"

Elämän rikkaus on salaperäinen aarre joka pitää säilyttää
kaksi vanhusta käsikädessä puiston penkillä katsovat toisiansa
elävät elämää ja nauttivat juuri siitä hetkestä

 




tai lapsi joka juoksee vesilätäköissä kastellen varpaansa









tai nuori joka ottaa ensiaskeleitaan omaan elämäänsä
rakastuneet jotka eivät näe kuin toisensa
puut jotka huojuvat tuulessa toisiansa vasten
ja meri joka huutaa kaipuutaan
äitimaa joka on vankasti paikallaan
aurinko joka valaisee sinut kokonaan
elämän rikkaus on kuin kaiken kattava rakkaus
ilman rakkautta ihminen jähmettyy paikalleen
kumpa kaikki tajuaisivat elämän rikkauden
miten paljon elämässä olisi enemmän rakkautta
harvat uskaltavat kohdata sen todellisen rakkauden
ja menettävät enemmän kuin aavistavatkaan
juuri sen elämän rikkauden.
-sv-

Tunne

Se tunne kun ymmärrät, että et riitä sellaisena kuin olet. Pelkäät, että sanot ääneen mitä ajattelet. Vierelläsi on ihana ihminen joka on sinulle todella tärkeä, mutta samalla vanhat haavat nostavat päätänsä ja vievät sinut taas niihin "syöväreihin". Elämäsi on tasaista ja turvallista, mutta silti et osaa irroittaa asioista jotka satuttaa. PItäisi kerätä rohkeus ja uskaltaa päästää suustansa juuri ne lauseet kuin haluat. Onko turvallisempaa vain "käpertyä" kultansa kainaloon ja todellakin unohtaa menneet jotka vieläkin satuttaa, antaa mennä ja katsoa vaan eteenpäin. Kulkea suoraa tietä, siirtää kivet jotka osuvat tiellesi, niitähän varmasti meillä on jokaisella. Joskus on parempi kirjoittaa se "synkkä" asia pois vaivaamasta. Pelkästään se, että uskallat tuoda tunteesi jo helpottaa. Meillä monella on varmasti erilaisia tunteita ja varmasti te ajattelette, että taas tota samaa tunne "kuohua, mutta nää on vaan sellasia asioita, että näistä ei koskaan liikaa kirjoita jos se tuo helpotusta niihin vanhoihin asioihin. Olen nyt pitänyt 2 vuotta blogia kirjoitellut tänne omia tuntemuksiani ja olen usein saanutkin yksityisesti sähköpostiviestejä siitä, että joku muukin kamppailee näiden samanlaisten asioiden kanssa ja se rohkaisee kirjoittamaan taas. Ehkä se on niin, että vaikka elämä on tällä hetkellä ihanaa ja rakastettavaa niin onneksi on rinnalla ihminen joka ymmärtää, että välillä vaan pitää päästää kirjoittamaan näitä ikäviäkin "haamuja" taas jälleen pois. Kaiken tämän jälkeen taas voi "käpertyä" siihen kultansa kainaloon, sillä kuka sinua juuri parhaiten ymmärtää ja jaksaa taas käydä läpi sinun kanssasi taas näitä menneisyyden "varjoja" vaikka ne ei kosketa häntä millään tavalla, mutta jo se , että toinen kuuntelee, niin antaa taas voimaa kohdata nämä menneisyyden "haamut" seuraavalla kerralla kirkkaampana. Tämä on sitä rakkautta jota me kaikki ihmiset tarvitsemme.

-sv-

Uudet tuulet

Joskus on hyvä vähän antaa uusille mahdollisuuksille tilaa ja jättää vanhat taa, avata uusi sivu, kääntää lehteä tai miten sen nyt ilmaisisi. Työssä pitää olla motivaatiota ja oma kunnioitus tekemiseensä. Olen saanut nauttia jokaisesta hetkestä pukeutumisneuvojana ja nautin vastakin. Kaikki ihanat "vanhat" ja uudetkin asiakkaat otan innolla vastaan ja yhdessä mietitään mitä pukeutumisessa voisi löytää vaikka uusia "jänniäkin" vaihtoehtoja. Olen nöyrästi kiitollinen siitä, että "vanhatkin" asiakkaani kysyvät aina neuvoa ja usein saankin soittoja, että nähtäisiinkö ja käytäisiinkö vähän taas "shoppailemassa" . Monet uudistavat vaatekaappiansa aina näin syksyisin ja onkin kiva lähteä hakemaan syksyn ihania uusia sävyjä asiakkaalle, mutta tietysti hänen oman värikarttansa perusteella. Silloin kun valmistuin Eat Pukeutumisneuvojaksi 2015 en olisi uskonut kuinka paljon on saanut käyttää omaa luovuuttaan ja miten ihanaa palautetta on saanut, kun olemme löytäneet sinne asiakkaan vaatekaappiin niitä uusia tuulia. Pukeutumisneuvojana haluan myös kehittyä koko ajan ja olla juuri se aikaa antava aivan kuin silloin alussakin. Jokainen asiakas on oma persoonansa ja edelleen haluan mennä hänen "iholleen", mutta kuitenkin varovaisin askelin, juuri niin kuin asiakkaani on valmis vastaan ottamaan ja voihan siinä aina pieniä ehdotuksia tehdä. Olen huomannutkin, että asiakkaani pitävät siitä, että rohkeasti voi ehdottaa uusia "aluevaltauksia" pukeutumisessa niin asusteissa kuin asukokonaisuuksissa. Silloin aikoinaan kun hain kouluun, niin olin kirjoittanut, että jos tulevat asiakkaani peiliin katsoessaan hymyilevät, niin olen onnistunut tulevassa työssäni ja sitä haluan edelleenkin.
Soita sinäkin anlyysien merkeissä p. 045 892 2288.
Terveisin Sisko Vainio

Lämmintä päälle !

Kerrospukeutumista syksyn viileyteen.

Mielen virkeyttä syksyisiin päiviin !

Miten ihanaa on "haistella" syksyn ilmaa, kulkea metsässä ja nähdä ympärillä kaikki sienet ja syksyiset kauniit lehdet. Haluaisin kerätä ne kaikki talteen ja katsella niitä sitten talvipakkasella. Miten kaunis onkaan syksyinen luonto, mutta ruska viipyy vain hetken ja luonto vaihtaa uutta "asua" päälleen. Olen tunnustanutkin monesti olevani kevät ja kesä ihminen, mutta kyllä syksyynkiin mahtuu monta ihanaa hetkeä ennen kuin talvi alkaa hiipiä "nurkkiin" Onneksi talvetkin ovat nykyään jo aina lyhempiä ja lyhempiä, pakkaskaudet eivät kestä pitkään. Nyt kuitenkin nauttikaamme vielä syksyn ihanista päivistä ja talvi on vielä kaukana jossakin odottamassa tuloaan. Monet ottavat syksyllä jo käsityöt esiin ja monen moista uutta ihanaa keksii taas tehdä käsillään ja mitä vanhemmaksi ihminen tulee, niin sitä enemmän arvostaa käden taitoa ja haluaa olla luova ja joskus vähän hullutellakin. Miten tyytyväinen on kun on taas saanut kiireisen kesän jälkeen vaikkapa ensimmäiset lapaset tehtyä koriin ja tutkii langan loppujansa mistä seuraavksi aloittaisi vai ostaisiko jotakin ihanaa uutta lankaa joka on tullut syksyn uusissa väreissä kauppaan. Teettepä mitä tahansa vaikka vaan olette sekin on tärkeää, että antaa itselleen ja läheisilleen aikaa, niin nauttikaa joka hetkestä.
-sv-

Pariisi

Sanotaan, että Pariisi on rakkauden kaupunki. Mitä sitten jos ihminen on täynnä rakkautta, voiko sitä tuntea enemmän? Sitä ei voi sanoin kuvata mitä tunsin. Kaikki oli kuin olisin ollut unessa, mutta kuitenkin halusin herätä todellisuuteen. Ihanaa oli nähdä Pariisin öiset valot, ihanat pienet kuppilat ja putiikit. Näistä kaikista sain voimaa palautua maan pinnalle jatkamaan muistoissa tätä matkaa. Rakkaus ei haihtunut minnekään vaan sitä tuli kaksinverroin lisää. Älkää siis ihmetelkö jos näette jossain vaaleanpunaisen rakkauden viivan. Se on unelmieni viiva joka kulkee aina siellä missä minäkin.
-sv-

"Tyhjä syli"

Elämässä tulee hetkiä kun huomaat herätessäsi, että sinulla on "tyhjä syli". Tuntuu, että kaikki se rakkaus mitä olet antanut elämäsi aikana häipyy pois jonnekin kaukaisuuteen. Mietit hetken, teet itsellesi kysymyksen. Miksi? enkö antanut tarpeeksi rakkautta? Olisiko pitänyt näyttää paremmin myös huonot päivänsä? Liian usein vain olit tyytyväinen vaikka sisälläsi sattui, ajattelit, että enhän minä saa tuoda esille omia tuntemuksiani, mikä satuttaa. Vuosien aikana on ymmärtänyt, että miksi en juuri minä itse saa sanoa, että sydämessä "kouristaa". Eihän se tarkoita, että en olisi elämääni tyytyväinen, mutta olen joskus ennenkin kirjoittanut siitä, että miltä tuntuu, kun on "kuvainnollisesti" kiven alla. Mistä löytyy voima nousta sieltä? Uskon, että meillä monella on samanlaisia kokemuksia ja mietimmekin juuri tällä hetkellä, että vaikka se "satuttaja" olisi vaikka läheinenkin, niin me emme voita sillä mitään, että olemme vaan hiljaa vaan meidän pitää sanoa ääneen se mitä sisällämme tunnemme. Usein olen myös kirjoittanut tuntemuksia siitä, että päästää vanhasta irti ja elää tätä elämää. Kuitenkin kun aina välillä tunnet niitä "kouristuksia" sydämessäsi, niin anna tulla vaan kaikki eihän sanat sinua riko. Vaikka välillä mietinkin näitä "syntyjä syviä" niin olen kuitenkin onnellinen, että minulla on oma rakas rinnallani joka jaksaa minun kanssa nämä "tuulet ja tuiskut". Olkaa onnellisia läheisestänne, mutta kohdatkaa myös huonot päivänne ja nauttikaa taas siitä, että aurinko paistaa kirkkaasti sisimmässänne vaikka tiedätte, että ukkospilviäkin voi jo olla näkyvissä, mutta tehän osaatte jo väistää iskut ja jatkatte matkaanne.
-sv-

"Elämän kulku mielen maisemissa"

Muotiliike Kultalyhtyyn tulossa Syysmuoti-ilta 1.9.2017

"Aivot narikassa"

Joskus tuntuu, että elämä "koulii" oikein kunnolla. Ajattelet, että nyt on helpompaa, niin eikö se sillon iske oikein olan takaa mikä kaataa varmasti. Siinä sitä sitten mietit siellä maassa, nousenko? vai jäänkö makaamaan ? Yleensä ihminen on siitä outo "olio, että se putoo aina jaloilleen tapahtui mitä tahansa. Vähän aikaa "piehtaroi" siinä itsesäälissä ja taas jaksaa paremmin kaikki vastoinkäymiset ja on valmis uuteen aamuun. Joskus on todellakin hyvä laittaa "aivot narikkaan" kirjaimellisesti eikä miettiä liikaa asioita. 
-sv-